Mut pelasti muinoin enkeli. Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.

Ei ollu valkost kaapuu, eikä siipii seläs.
Sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää.
Mut muisto siit, et muisti, sehän riittää.
Tyyni ku hylätty puisto, ja mieli kiittää.


Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta.
Osa hajoo, jos en saa olla sun kans.
Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans.
Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla.
Mä luulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken.


Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Olin epävarma ja mietin illoin,
mut tiedän sen nyt, ja mä tiesin sen silloin.
Kun ekan kerran silmämme kohtas.
Mihin nää kaksi täysin eri tietä johtas?


Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.

2 kommenttia:

  1. Äää biisist tulee mieleen eksä :d se laulo tota mulle sillon joskus ja aina ku kuuntelen ton ni tulee vaa se mieleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :d ite oon jumiutunu tähän biisiin, kuuntelen kokoajan!

      Poista