Barceloonasta terkkuja hei!


Heeei vain! Pikasta päivitystä Barceloonan kuumuudesta ja sillain. Kuvia en oo kerenny nappaileen kun saavuttiin tänne vasta illalla ja kävästiin ainoastaan syömässä. Mut mikä parasta, mulla on mukana oma kone ja täällä on langaton netti, niin saa kivasti ajan kuluun, eikä bloginkaan puolella oo ihan hiljasta koko reissun ajan. Huomenna mennään aamusta biitsille aurinkoo ottaan ja illemmalla alotetaan shoppailu. Vähän kämänen huone ja huono ilmastointi, mut on mulla Aleksi täällä. Jeejeeeee, pitäkää kivaa siellä Suomessa!

Tartu tiukasti kiinni mun paidastaaaaaa



Miksen mä muistanu et pakkaaminen on näin vaikeeta? Toteen jälleen että, voi Vera oisit nyt vaan alottanu pakkaan jo viikonloppuna. Mut ei, tässä sitä ollaan. Lattia täynnä tavaraa ja aivot jyskyttää tyhjää. Öööö mitä mä otan mukaan? Pärjäänkö kolmilla sortseilla? Mitä jos mun laukku painaa takas tullessa liikaa? Huhhuh en kans tiiä, ehkä tää tästä. Jätetään sit nukkumatta jos ei muuta. Huomenna luvassa ehkä vielä lähtöpostausta. Innostuneita hymykuvia tai jotain, katsellaan. Ja toivotaan, että saisin teitä varten jonkun ajastetun postauksen tehtyä. Mut mitään en lupaa, muistakaa se.

Don't waste your time




You and I must fight to survive...
Puoli-ilmasia leffoja ja vesisadetta. Ihan perus viikonloppu. Ja huomenna Vera ja Aleksi yhdessä 10 kuukautta. Ja keskiviikkona Barceloona! Nyt Musea, suolaa haavoihin kun en saanu lippuja keikalle.

Mitä vaan voi tehdä, maailma edessä, avoin, elä!



Paljon paljon kuvia mahtavalta parin päivän reissulta Jyväskylässä! Mä en oikeen tiiä mitä muuta pitäs sanoo, kun että oli ihanaaaa ja oisin mielelläni viettäny koko kesän serkkujen kans. Saatiin paljon aikaan ja kaikki yöt mä vaan chillailin yksikseni kun muut nukku, mut mua ei väsyttäny. Suprise, ku on unirytmi päin helvettiä. Ei se mitään, näillä mennään! Juhannus on menny ja tulee meneen Lindan ja Aleksin kanssa rauhallisesti. Kivakiva!

Jyväskyläääään ja sinkkivesi


Heippa kaikki lähden Jyväskylään sittenkin vasta tänään moimoi. Ette saakkaan mitään ajastettua postausta, en kerenny tekeen sellasta. Perjantaina näkyillään. Plus että oon iha innoissani kun Barceloonan matka on varattu. Lähen sit ens viikolla sinne Aleksin kanssa! Ihan mahtavaa! Koittakaapa nyt kuitenkin selvitä tää pari päivää ilman mun turhia jaaritteluja, hejjsaaan!

Vieraspostaus - Rantakunto

Heippa kaikille! Päätettiin Veran kans vihdoin toteuttaa meidän vieraspostaukset toistemme blogeihin, joten täältä pesee! Olen 19-vuotias Marja ja asustelen Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoittelen Two and a half reasons - blogia, jonne on tähän päivään mennessä kertynyt lukijoita bloggerin kautta 241 kappaletta. Blogini on päätyyliltään lifestyle. Jos kiinnostuit tästä postauksesta, tsekkaa myös toinen rantakuntoon liittyvä postaus blogistani tätä linkkiä painamalla.


 Rantakunto. Se sana on todellinen helvetti kaikkien huulilla viimeistään kesän lähestyessä. Se aiheuttaa paniikkia ja stressiä. Minne vain pään kääntää, sieltä kuuluu valittavan naisen puhetta, ettei ole mielestään tarpeeksi edustavassa kunnossa kesää varten. Mitä se edustuskunto sitten oikeasti on? Rantakunnossa olemiseen liitetään tietynlaiset ihanteet, ja varmasti jokainen ihminen tietää, miltä ns. rantakuntoisen ihmisen tulisi lehtien/telkkarin/mallien/uutisten/julkkisten mukaan näyttää. Mun mielestä se on niin väärin luoda noin vääristynyttä mielikuvaa ihmisille, koska nykyään yhä useammin lehtien otsikoista saa lukea, miten jopa alle 10-vuotiaat tytöt laihduttavat. Tytöillä ja naisilla tietty plussaa on kiinteä, timmi kroppa höystettynä ehkä hitusen näkyvillä lihaksilla. Löllyvät ja hölskyvät reidet, maha ja käsivarret ei tuu kuuloonkaan. Tietysti kuumaan rantakuntoon lisätään isot tissit. Ristiriitaista on se, että muuten pitäis olla langanlaiha mutta tissien kuuluis olla järjettömän kokoiset suhteessa muuhun kroppaan. Älytöntä. No entäpä mitä rantakunto tarkoittaa pojilla ja miehillä? Melkeimpä sama juttu kuin naisilla, mutta tietysti todella näkyvät lihakset ja treenattu olemus on suurta plussaa.

Mutta hemmetti sentään, onko oikeasti joku joskus pysähtynyt siellä rannalla arvostelevaan sävyyn, katsonut jotakin ihmistä todella inhoten ja ajatellen "ihan kaamea maha/käsivarret/reidet/perse/tissit"? Mä vähän epäilen, että moni ihminen keskittyy siellä ihan itseensä ja siihen rentoutumiseen ja hyvään fiilikseen. Ja vielä enemmän luulen, että kaikki keskittyvät siihen, miltä itse näyttävät kun makaavat siellä rannalla peitellen omia huonoja puoliaan. Et varmasti ole siis ainoa, joka miettii että näytänköhän nyt yhtään hyvältä. Tietysti jokaiselta rannalta löytyy näitä vastenmielisiä vastarannan kiiskejä, jotka pönkittävät omaa egoaan haukkumalla muita. Heille ei kelpaa mikään, ja he pitävät itseään rannan kunkkuina/kuningattarina. Treenattu kroppa ja nätti naama antaa näiden ihmisten mielestä valtuudet arvostella muita negatiiviseen sävyyn. No kannattaako sellasista välittää? Noh, järkikin sanoo että ei todellakaan. Ole välinpitämätön katseille, ja heitä näille kuumille daameille katse, joka kertoo helvetinmoisella asenteella: "rantakunnossa ne hylkeetkin on" ja jatka auringosta ja ihanasta fiiliksestä nauttimista!


Toinen juttu, mikä kannattaa muistaa aina, on se, että suurimmalla osalla rannalla olijoista on sitä ylimääräistä kropassaan, vain todella harvalla oikeasti on se tavoiteltu rantakunto ja ihanteellinen kroppa. Suurimmalla osalla naisista on selluliittia jaloissa, mahassa, perseessä ja milloin missäkin. Se on ihan luonnollista. Miehillä taas on luonnollista se kaljamaha tai hintelät kädet/jalat joita ne ehkä häpeää. Miksi ihmiset ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, ja vain nauti ihanasta kesästä? Selluliitista huolimatta kysymys onkin siitä, miten kantaa itsensä. Jos oot itsevarma sun pienistä selluliiteistä ja virheistä huolimatta, muut varmasti katsoo sun itseluottamusta ihaillen, eikä edes huomaa pieniä virheitä. Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että mullakin on selluliittia, ja tulee varmasti aina olemaan. Mitä sitten? Välillä se hävettää ja sitä yrittää peitellä naurettavin tavoin, mutta ei se sieltä mihinkään katoa kokonaan. Parempi on vaan hyväksyä itsensä, ja nauttia elämästä. Elämässä menee paljon energiaa muuhunkin, tärkeämpiin asioihin.

Kenenkään elämälle ei siis ole hyväksi havitella jotain sellaista, mitä ei ole. Mun mielestä ei ole olemassa täydellistä rantakuntoa. Mieltymyksiä on niin paljon erilaisia kuin ihmisiä maapallolla. Lehdet saa väittää jotain ihan muuta, mutta kannattaa olla realistinen, ja uskoa siihen mitä itse näkee ja kokee. Vaikka olisit toisten mielestä maailman parhaassa kunnossa ja täydellinen, ei kaikki ajattele niin. Aina ei voi miellyttää toisia, eikä niin kannatekkaan tehdä. Jos kuitenkin havittelet rantakuntoa ihan itsesi vuoksi, niin go for it. Yritä kaikkes että saavutat sen mitä oikeasti haluat, mutta älä muiden vuoksi. Ja mikä tärkeintä: aloita ajoissa, älä muutamaa kuukautta ennen kesää. Jos et kerkeä, niin elä asian kans ja hommaa se upea kroppa seuraavaa kesää varten. Tietysti myös terveys on tärkeää, ja itsestään kannattaa pitää huolta, oli sitten laiha tai vähän muodokkaampi.


Muistathan kuitenkin sellaisen pienen jutun, että kukaan ihminen tuskin arvostaa sua yhtään sen enempää tai vähempää, vaikka sulla sitä selluliittia ja ylimääräistä kehossas on. Oo onnellinen ja iloinen, se peittoaa kaikki löllyvät paikat mennen tullen.

4 alinta kuvaa we♥it 

Come feed the rain


Niin moni asia muuttuu huomaamatta. Sade pyyhkii menneet, kyyneleet auttavat meitä kestämään tulevan. Yksi sadepisara vastaa yhtä muistoa ja ennenkuin huomaammekaan, ovat muistot unohtuneet ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki on niin harmaata, niin mustavalkoista, mutta silti tavallista. Ne tekevät meistä onnellisia, kaikki muuttuu vaikka mikään ei kuitenkaan.

Nyt on kesä, en ui ongelmis.


Iha hyvillä fiiliksillä tänään liikkeellä. Esteratsastuskurssin viimeset tunnit oli tänään ja sain keskiviikkona kuulla että mua aletaan kunnolla valmentamaan vikellyksessä. Saatanpa syksyllä miettiä maajoukkueeseen hakemistakin, katsotaan. Päivällä vaan kuvailin kissoja ja höntsäilin. Sain mun amitsupaperitkin, joista huomasin että sosiaali -ja terveysalan psykologisissa testeissä sain 1/10 pistettä ja mut hylättiin. Olihan se vähän kummallista... onneks pääsin kuitenkin sinne minne halusin! Ja puolihöntsällä kävin matkailualan pääsykokeissakin, sieltä sain silti jopa täydet kymmenen pistettä. Oudosti on nallekarkit jakaantunu!

Toiveita!




Oon ens víikon maanantaista perjantaihin Jyväskylässä ja siellä tuskin alan postailemaan, en ainakaan usko. Siks aattelinkin ajastaa teille sille viikolle jonkin kivan jutun, ettei teijän tarvi ilman mua sinnitellä ihan niin pitkää aikaa! Joten, postaustoiveita! Millasen postauksen te tahdotte?

//ps. liiketalouden perustutkinto täältä tullaan sitte syksyllä!

Tuunailuu

Minä, joka vihaan kaikenmaailman käsitöitä ja muita, päätin tänää tuunailla Janeten antamia farkkusortseja. Halusin, koska kaikki muutkin aina tekee niin! En tienny yhtään mitä lähen niille tekemään, mut puolessa tunnissa sain kieltämättä ihan kivan lopputuloksen. Kannatti ottaa riski.

sortsit ennen

Jos mä pystyin muokkaan noista tollaset, pystyy siihen kuka vaan. Mitä mieltä ootte?

Time waits for no one, so do you want to waste some time


Mulle kuuluu hyvää, tosi hyvää. Ja ihan muuten vaan.

Nauti pikkujutuista


Mua helvetti kyllä nyt naurattaa, kun luin tänään vanhoja anonyymikommentteja. Olin saanu kaikenlaista paskaa esimerkiks siitä, että minä ja Aleksi ei tulla oleen kauaa yhessä ja et en osaa huolehtia itte mun parisuhteesta. Se naurattaa siks, että tunnen oikeesti olevani kaikkein onnellisimmillani sen suhteen. Mitään en menis muuttamaan, mitään en kadu. Jos sanon että ollaan riidelty kaks kertaa kymmeneen kuukauteen, kuulostaako uskottavalta?



Oli pakko tulla jakaan teille mun ajatuksenjuoksua. Tajusin vaan mun onnellisuuteni tänään, makoillessani mun uudella sängyllä. Mulla on melkein kaikki mitä voisin toivoa, asiat vois olla paljon huonommin. Tosin, tällä hetkellä mun suurin huoleni on, miten saan noi Aleksin tekemät "taideteokset" mun vatsastani pestyä. Ehkä on hyvä olla huolissaan pikkuasioista, se kertoo siitä ettei isoja ongelmia ole.

Hattulan näytöstä

Poistin videon, koska poistin sen. Päätin sen sijaan ilahduttaa teitä kuvilla, niistä ei huomaa virheitä. Taattua laatua, koska maneesissahan on hämärää. Säälin teitä, keitä ei kiinnosta yhtään nää vikellyskuvat.


Elikkä siis, esiinnyttiin Sonjan kanssa jonkinlaisessa hevosnäyttelyssä tänään. Ihan nappiinhan ei menny, mutta ei sen väliä, tälläset on vaan harjotusta kisoja silmällä pitäen!