Hyvää pääsiäist, tee mä mestoilt!



Niiku vähän lupailin, nii tässä on postausta eiliseltä. Vuorossa oli siis jokavuotinen pääsiäisperinne, et kävästää sukulaisten kaa Aulangolla paistamas makkaraa, kuvailemas ja pienemmät leikkimässä. Illemmalla sitte oli jatkot, et syötii yhessä, pelailtii lautapelei ja vietettiin kokonaa serkuille pyhitetty päivä. Tän homman päälle tuskin kovin moni ymmärtää, mut ite kohta 17-vuotta täyttävänäki meen aina mielelläni mukaan. Sukulaiset on mulle hirmutärkeitä ja teen niitten kaa mitä vaan. Vois kohtapuolii taas alkaa soittelee niille, et mitä tänää duunaillaan, ku viel on lomaaki jäljellä. Hyvää pääsiäistä!

Väität et kissat eivät maista makeaa









Tää päivä tosiaankin on pitkä perjantai, iha sananmukasesti. Mikään ei ollu auki ja halusin kahville. Mentii si Allun kaa subiin, tosin ilman kahvia. Mul oli suuret suunnitelmat kuvailla donitseja ja kaikkee ihanaa, mut pistinki ton jällee mun hovikuvaajaks ku asiat ei mennykkää niiku piti. Ja sit se viel osti mulle ton herkkupurnukan, ihana poikaystävä! ♥ 

Ainii ja pakko kertoo teille pari juttuu! Todistin tän postauksen otsikon vääräks tänää ku toinen meijän kissoista nuoli mun jäätelöö, kiva ja nam. Ja eilen Aleksin pikkuveljen kaveri melkee näki mut alasti, ku se tuli kylppäriin ku olin suihkusta tulossa. Herrajumalakristus sentään, oisitte nähny sen ilmeen vaikka se ei ees nähny mitään (O___O). Nii ja tein ihan hullun reenin eilen salilla ja en pysty ees kävelee ku sattuu, asdasd. Huomisesta on tulossa iha mahtipäivä ja postaustaki tulee satavarmana! Sen verran voin teille salaisuuksien verhoa raottaa et sukulaisjuttuja luvassa, HUIPPUA!

Let's perform my favorite little scene




Jippiaijeee! Oon saanu tänää hakata päätäni seinään, oon heittäny koulukirjat seinään ja oon tapellu tän postauksen kuvien kans muutaman tunnin. Koko päivä on aiheuttanu mulle aikalailla harmaita hiuksia, eikä asiaa yhtään paranna se, että huomenna ois luvassa fysiikan koe. Koska mä, nii enhä oo lukenu 135 sivusesta koealueesta sivuakaan. Hassua et ihan hyvä päivä, voi sisältää nii paljon huonoja juttuja. Haluisin muute tähä loppuun taas toivoo teiltä aktiivisuutta kommentoinnin suhteen, ku kommentit tuntuu vaa vähenevän mitä pidemmälle vuotta edetään... Loppupeleissä vastuuhan on mulla, mut kyllähä positiivinen palaute ja postausideat motivois mua entistä parempiin postauksiin. Pitäkää se mielessä!

So I traveled back down that road










Heippaa! Tälläsii kuvii parin päivän ajalta! En muista kyl, millo oisin viimeks saanu viettää näin ihanan ja rentouttavan viikonlopun! Ei ollu kiire mihkään, sai vaan olla ja hengailla. Aleksin kans kävästiin leffassaki ja vaik yleensä en oo mikää toiminnan ylin ystävä nii toi leffa "The Last Stand" oli loistava. Siin sai nauraa ja jännittää ja se oli kestoltaanki sellane et jakso kattoo! 

Ootan innolla myös seuraavaa viikonloppuu, sille on suunnitteilla kauheesti kaikkee kivaa ja pitkästä aikaa pääsee tapaan sukulaisia Jyväskylän suunnalta. Pitää vaa jaksaa neljä päivää pinnistää nii on pari päivää ylimäärästä vapaata! Tosin, kokeet pikkuhiljaa painaa niskan päälle, kai pitäs niittenki eteen alkaa jotain tekeen! Nyt kuitenki meen ansaituille yöunille aamureenit sisältävän, muutenki tosi kivan päivän jälkeen. Hyvää yötä!

See the smiles on ice cream faces







Oioi, ihana ihana viikonloppu! Tätä on taas ootettu ja oon enemmän kun innoissani siitä, että saan pitkästä aikaa viettää tän kotona, nauttii telkkarista ja käpertyy Allun kainaloon nukkuun. Kuvatkin on tällä kertaa vähän erilailla muokattu, koska Allun kone on vähän erilainen kun mun oma, haha. Nauttikaa tekin tästä auringosta ja pitenevistä päivistä! Aika on taas menny niin vauhdilla eteenpäin, että en oo ees huomannu sitä, et koulussa lähtee pia rullaileen viiminen jakso ennen kesälomaa. Herään ihan erilailla eloon kevään tullessa, ihan ku oisin nukkunu jotain talviunta. Tää on siisti tunne!

No one should take themselves so seriously






Tiistain asua ja satunnaisia räpsyjä! On niin ihanaa ku aurinko on sulattanu ja kuivattanu teitä ja voi pikkuhiljaa siirtyy kevätvaatteisiin. Tätä on kyllä ootettukin koko pitkän talven ajan! Oon hyvillä fiiliksillä liikenteessä, kun vaan saadaan viel jakso vaihtuun ja kokeet alta pois niin paremmin ei vois ollakkaan! Nii ja jos skootterin vois vielä kaivaa tallista nii perfecto!

We in the house and we here to stay









Kattelin maaliskuun postauslistaa ja oon saanu tehtyy jopa kuus postausta koko kuun aikana. Se on valitettavan vähän, mut hyviä syitä postailemattomuun löytyy vaikka kuinka paljon listattavaks! Tässä niistä viimesin. Kerkesin oleen kolme kokonaista päivää Ruotsin reissun jälkeen kotona ja sit lähin kohti viimestä isosleiriä. Kuvat on siis nyt edelliseltä viikonlopulta, jonka vietin isosleirillä huipputyttöjen seurassa, jälleen! Antaa huonolaatusten kuvien puhua puolestaan, näillä tunnelmilla oltiin liikenteessä.

Ikävä kyllä, Hämeenlinnan ysikasit ette tuu näillä näkymin näkeen mua riparienne isosena, koska mua ei oikee huvita. Valmistun nyt isoseks ja tälläin, mut ei mulla oo minkäännäköstä poltetta lähtee riparille asti isostelemaan. Mut katotaan mitä kesä tuo tullessaan, ei sitä koskaan tiedä!

ABCDEFGHIJKLMNO


Aleksi. Mun elämäni aakkosten tärkein ja itsestään selvin asia. Mut pakko mun oli ton herran nimi tähän tunkea, kun se kuitenkin kuuluu mun elämään! En olis mitään ilman Aleksia. Se on ainoo joka saa aina piristettyy mua, joka aina lohduttaa ja kuka ei oo vielä koskaan satuttanu mua tai pettäny mun luottamusta. Puspus kulta, luet tän kuitenkin!

Bussimatkat on niin rakkautta. Musta on ihanaa istua bussissa ja kuunnella musiikkia. Sillo kerkee miettiin kaikkee ja keskittyyn biisien sanoihi. Vaikken muuten tykkääkkään oikeen olla yksin, on bussissa niiiin rentouttavaa istuu siellä jossai takana ja katella ikkunasta ulos.

Converset. Noita tennareita mulle on kertyny ihan kiva määrä. Tällä hetkellä kaapissa parempia kelejä venailee muistaakseni kuus paria. En ees tajuu mite oon hamstrannu niit tollee, mut on ne aika jees kengät. Eniten käytös on ollu varmaa matalavartiset mustat ja normivartiset punaset. Oli kyl aikoinaa cool pitää toises jalas lilaa ja toises punasta, mut se on jääny.



Delfiinit on aina ollu mun unelma. Oon halunnu pienenä ja haluun edelleen joskus päästä silittään sellasta ja mikä parempaa, tahon oikeesti uimaan niitten kaa. En oikee tykkää mistää vedenelävistä ja inhoon kaloja, mut delfiinit on mun juttu. Ehkä vielä joskus pääsen toteuttaa ton haaveen, ei sitä tiiä. 
 
Elokuu. Mä niin tykkään kuukaudesta Elokuu. Sillon on vielä lämmin, kesäloman viimesiä viikkoja viedään ja viimestään sillon tulee aina tehtyy kaikki se, mitä ei kesän aikana muuten kerenny. Rakastan tätä kuukautta myös siks, että elokuussa mulla ja Aleksilla on vuosipäivä, tutustuttiin elokuussa, pussattiin ekan kerran elokuussa. Mun paras kaveri Essi lähti viime elokuussa vaihtoon ja mulla on viimesiltä yhteisiltä päiviltä paaljon hyviä hetkiä mielessä. Mulla on aina elokuulta hyviä muistoja, se on hyvä kuukausi!

Farkut. Ei oo epäselvyyksiä, mikä on mun lempivaatekappale. Mulla on melkein aina päällä farkut ja esimerkiks tässä yheksän kuukautta amiksessa oltuani, mulla ei oo ollu päällä ees kollareita, joka päivä vaan farkut. Mulla on muistaakseni yli 20 farkut, eri värisiä, korkeevyötäröisiä yms. Hyvin istuvat farkut on mun mielestä asun perusta ja ne on vaan niin makeet ja monipuoliset. I love it!


Gossip Girl. Tätä sarjaa ei mikään tuu voittaan. Oon kattonu jokaisen televisiosta tulleen tuotantokauden ja samalla linjalla jatkankin. Musta on kivempaa jännittää kun näkee telkkarista yhen jakson viikossa ja sit täytyy oottaa seuraavaan viikkoon, et mitä tapahtuu! Tavotteena on saada myös kaikki tuottarit kasaan, tällä hetkellä hyllyllä on ykkönen ja kolmone. Innostin Allunki tohon sarjaan ja joululomalla katottiin ykköstuottari kolmeen päivään! Chuck Bass. ♥

Herkkyys. Jos asiat ei mee niin kun mä tahdon, näytän sen kyllä. Uskallan itkee kun itkettää, uskallan huutaa kun raivostuttaa. Oon tietyllä tapaa herkkä, en koskaan piilottele sitä miltä musta tuntuu ja räjähdän kun tulivuori, semmoselle päälle sattuessani. Herkästi otan itteeni, herkästi mulle tulee huono omatunto. Oon herkkä ihminen tunteen yhtä sun toista.

Italia. Oon aina tykänny tosta maasta! Yks tuttavaperhe asuu siellä ja muistan ku olin pienenä siitä ihan kamalan kateellinen. Italiassa vaa sattuu oleen kaikki kohdallaan. Siel on hyvää ruokaa, lämmin ja se kieli on ihana. Matkustasin tonne taas, koska tahansa!


Jääkiekko. Mun rakkaus tohon lajiin on loputon, kyltymätön ja toi voittaa mennen tullen kaikki muut lajit, jopa mun omat harrastukset. Oon pienestä asti kotikasvatuksen kautta ollu jääkiekkofani ja peleis on ravattu ahkeraan. HPK on ylpeys ja maajoukkuelätkääki tulee seurattua. Jääkiekon tunnelma ja fanikulttuuri, pelin jännitys, kaikki on täydellistä.

Kiinteistövälittäjä. Siinä se tulikin. Mä haluisin ammatiltani olla kiinteistövälittäjä, oon jo vuosia halunnu. Ja tällä hetkellä opiskeltuani merkonomiks, mulla on hyvät mahollisuudet tähdätä tohon. Eihän sitä koskaan tiä, et mistä löydän itteni vaikka viiden vuoden päästä, mut tällä hetkellä toi ois tavotteena!

Laiskuus. Oon varmaan maailman laiskin ihminen. Luistan vastuusta, tehtävistä, liikunnasta, ihan mistä tahansa jos se vaan on mahdollista. Tää aiheuttaa useestikkin ongelmia esimerkiks koulun suhteen. Jos valittavana on omatoiminen juoksulenkki tai sipsipussi ja telkkari, valitten melkeen aina viimesen vaihtoehdon. En vaan tykkää tehä mitään, mikä vaatii jotain. Onneks oon kyl helposti yllytettävissä, et mut saa kyl hoitaan asioita, jos nyt on ihan pakko...


Miina ja Manta. Mun rakkaat hömppäkissat. Noi on hankalempia ku lapset, pilalle hemmoteltuja ja arvonsa tuntevia löytökissoja, joitten luottamus on voitettu pitkän ja kivisen tien kautta. Molemmat on aika vallattomia omia persooniaan ja mistään hinnasta en kummastakaan luopuis. Kissat on aina ollu mun lempieläimiä ja on ihan huippua omistaa tommosia mahdottomia tapauksia.

  Nimet. Tää on ehkä hassu sana tähä aakkosiin, mut tää oli pakko laittaa. Oon aina tykänny nimistä. Pienenä kirjotin kauheesti tarinoita ja joka tarinassa päähenkilöllä oli eri nimi. Ite halusin aina olla Amanda nimeltäni ja äitin mukaan esittelinki itteni aina sillä nimellä. Ei millään Veralla väliä, mä olin aina Amanda ja uhosin kauheesti et ku täytän kaheksantoista nii lähtee tää tyhmä nimi vaihtoon. Mut en oo enää samaa mieltä, Vera on jees!

Onnellinen. Mulle elämässä on varmaa kaikkein tärkeintä olla onnellinen. Sen avulla jaksaa, sen avulla on itekkin helpompi ihminen. Ja mä voin sanoo ihan suoraan, et oon mä täl hetkel aika tyytyväinen ja onnellinen!



Ensimmäinen osa elämäni aakkosista, olkaa hyvät! Tän tekeminen vaatii kauheesti aikaa ku pitää muokata kollaasit ja kaikki, joten olkaa kärsivällisiä sen toisen postauksen suhteen!