motivation & training

Päästyäni taas vikellyksen maajoukkuevalmennettaviin, tarkemmin sanottuna B-rinkiin, aloin pohtiin mun motivaatioo, tavotteita ja ylipäätään halua kehittyä urheilijana. Useesti puhun täällä mun harrastuksista, lisäilen kuvia vikellyksestä yms, mut en koskaan puhu mitään sen tarkemmin. Oikeestaan mä itekkin yritän olla miettimättä sitä, en haluu stressata ja ajatella millasia odotuksia muilla on musta. Mut nyt maajoukkueleirin lähestyessä, uuden treenikauden alkaessa, en vaan voi paeta ajatuksia tästä kaikesta. Oon myös kuvien väleihin lisänny muutamia mun supermotivaatiobiisejä, joitten tahissa jaksan treenata vaikka väkisin.


2013-10-281 Oon vähän sellanen ihminen, et tykkään tehä sitä missä oon hyvä. Oon useeseen otteeseen kuullu mun omalta valmentajaltakin et "Sä oot hyvä siinä mitä sä tykkäät tehä, mut helposti sivuutat ja luistat semmosien asioitten harjottelusta missä sä et oo parhaimmillas." Ja mun valmentaja on ihan oikeessa. Luovutan heti jos en opi jotain, keskitän kaiken energiani siihen mistä tykkään. Vikellyksessäkin sen huomaa niin helposti, samoin sen oheisharjottelussa. Ihan perus selkäänhyppääminen on mulle kaikkein pahin rasti ja oon hakannu melkein päätäni seinään tosi useesti sen takia. Tuntuu että vaikka mitä teen ja yritän parantaa, mitään ei tapahdu. Kun sitten taas, treenasin kärrynpyörää vuoden verran, että vielä joskus oppisin sen laukassa. Keskityin siihen tosi paljon, käytin joskus jopa koko treenit sen opetteluun. Ja se on kuitenkin vaan yks hieno liike, selkäänhyppy taas on tosi keskeinen osa koko tota lajia. Harjottelin sitä missä olin jo valmiiks hyvä ja jätin sikseen sen harjottelun, missä oikeesti oisin harjotusta kaivannu. Alitajuntasesti luistin inhottavista hommista, halusin päästä helpolla vaikken sitä itelleni myöntänytkään.

Samallailla on juoksun kanssa. Tiiän miten tärkee oheistreeni on intervallijuoksu mun lajin kannalta. Minuutin tai kahden täysiä juokseminen, sit kävelyy pari minuuttia et syke laskee. Mut mä vaan vihaan juoksemista, en oo koskaan tykänny käydä lenkillä. Yhteenaikaan tein sitä, vaikken tykännykkään juosta, juoksin silti. En tiiä mitä on tapahtunu, mut nykyää koen sen vielä inhottavampana kun sillon joskus. Mun mielestä se on tosi tylsää ja mun on vaikee saada itestäni mitään irti. Oon vähä sellanen treenaaja, et tarviin aina jonku patistaan mua eteenpäin, kertoon mitä tänään treenataan. Kun mä lähen lenkille, oon jo puolen kilsan jälkeen silleen et "ei huvita". Myös se kynnys lähtee sinne epämukavuusalueelle tekeen tota, mistä mä en tykkää, on liian korkee. Paljon mieluummin hoitasin kaikki oheistreenit salilla, siellä teen aina täysillä ja saan joka kerta oikeenlaisen asenteen siihen treeniin. Mut tiedän ettei se vaan mee niin ja toi lenkkeily on semmonen juttu, mikä mun on pari kertaa viikossa hoidettava vaikka verenmaku suussa. Mä en siitä tykkää, mut koska tahon kehittyä, tahon olla hyvä ja pärjätä mun lajissa, oon valmis tekeen myös asioita joista en tykkää. Tiiän meinaan itekkin sen, et mun on kehitettävä itteeni nimenomaan vaikeitten ja inhottavien juttujen treenaajana. Pitää tarttuu toimeen ja hoitaa ne alta pois, vaikkei kivaa oliskaan. Koska kaikki ei voi aina olla kivaa.

10011
Toinen asia missä mulla on urheilemisen kannalta parannettavaa, on ruokavalio. En todellakaan noudata terveellistä ruokavalioo. Tai no ehkä muuten, mut en herkkujen suhteen. Oon liian riippuvainen kaikesta makeesta, karkista ja suklaasta ja oikeesti mulla on hirvee taistelu siinä, että en söis joka päivä jotain hyvää. Tästäkin tavasta oon yrittäny päästä eroon, mut ei vaan ota onnistuakseen. Oon jo liian kauan taistellu tän asian kans ja on tosi turhauttavaa, et treenaan paljon, mut näkyvii tuloksii kropassa ei pahemmin tuu, just tän herkuttelun takia. En koe olevani lihava, enkä koe tarvetta laihduttaa, mut en voi olla miettimättä sitä miten hyväkuntonen voisin olla ja miten hyvä kroppa mulla vois vielä joskus olla tällä treenimäärällä ja oikeella ruokavaliolla. Kaikki lähtee pienistä askelista, oon vaan tosi huono tarttuun toimeen. Mut mä aion pystyy siihen vielä.

Oon kuitenkin päättäny, et tän vuoden maajoukkueessa teen täysillä, haluun kehittyä. Panostan vielä enemmän kun viime vuonna, näytän sen, että mä tuun viel joskus oleen hyvä. Oon antanu tälle lajille jo niin paljon, että miks mä luovuttaisin nyt? Lupaan itelleni et juoksen lenkkejä useemmin, säästän rahaa oikeesti hyviin juoksukenkiin, että saisin korvattua nää kahenkytä euron prismalenkkarit. Lupaan myös sen, että mä yritän entistä enemmän tehdä terveellisemmäks mun ruokavalioo, korvata vaikka herkuttelupäiviä hedelmillä. Mä lupaan myös sen, että pyrin pitään motivaationi yhtä korkeella kun se nyt on. En taho että mun motivaatio pomppii taas ylös ja alas niinkun viime vuonna. En haluu et välillä tuntuu siltä et oon täys energiaa ja valmis tekeen kaikkeni ton lajin eteen, mut aina välillä into lopahtaa. En salli sitä itelleni, tää vuosi vedetään täysillä. Kaikilla on varmasti joskus motivaation puutetta, mut mä en halua kokee sitä taas. Sen takia treeneihin lähteminen tuntuu vaikeelta, juoksulenkit raskailta. Teen kaikkeni, et tänä vuonna mulla pysyy kokoajan se hyvä olo ja tsemppi siinä treenaamisessa ja mikään ei tunnu pakkopullalta. Aion kohottaa mun motivaatioo, kohottaa kuntoo ja tulla paremmaks.


113_1

Mä myös toivon, että sit joskus kun ei riitä enää aika eikä kiinnostus treenata tavotteellisesti vikellystä, voisin jatkaa valmentamisen parissa. Oon meinaan ikuisesti kiitollinen, että entinen vikeltäjä vaan otti hoitaakseen tän meijän valmentamisen ja onkin paras valmentaja mitä vois olla. Ja mä toivonkin, että vielä joskus musta ajateltas samalla tavalla. Että voisin siirtää oppejani eteenpäin ja valmentaa lupaavia vikeltäjiä entistä paremmiks. Siihen asti, pyrin kuitenkin ite kehittyyn vikeltäjänä! Kun mä välillä oman treenaamisen ohessa vedän junnuille treenejä, siitä tulee hyvä mieli. On upeeta nähä et ne kuuntelee sun neuvoja, tekee niinkun sanot. Ja niistä näkee sen kunnioituksen ja sen yrittämisen. Joskus kun katon niitä pieniä, aattelen et kui pitkälle ne voikaan päästä jos ne vaan jatkaa tota. Sitä mä haluun siirtää eteenpäin. Tahon tehä tästä lajista tunnetumman, haluun et monet voi olla ylpeitä harrastuksestaan. Ja ennen kaikkee haluun, et useemmilla ois mahdollisuus treenata vikellystä.

Torstaina meen juokseen ekaa kertaa pitkiin aikoihin melkeen kaks ja puol kilsaa. Lataan ipodin täyteen mun tän hetken tsemppausbiisejä ja yritän selvitä juoksutestistä kunnialla. Ja lauantaina kun mä herään aikasin ja lähen maajoukkueleirille, aion hymyillä ja olla valmiina siihen. Se tulee varmasti oleen rankkaa, mut palkitsevaa. Ja vaikka kuntotestit ei meniskään nyt kovin hyvin, mä aion seuraavissa kuntotesteissä näyttää kehittyneeni. En aio tuhlata hetkeekään. Haluun näyttää kaikille että musta on tähän. Haluun tehä ylpeeks sekä valmentajani että perheeni. Motivaatio, pliis, älä katoa.

2013-10-2821Tällästä, vähän erilaisempaa ja pohdiskelevampaa tekstiä välillä. Mitä ajatuksia tää teissä herätti ja ennen kaikkee, mitä tykkäsitte?

A new jacket and beanie

095_1069_1079_12013-10-2811En muista koskaan shoppailleeni yhtä nopeella tahdilla ku perjantaina! Päätettiin Aleksin kans lähtee Ideaparkkiin ihan yllärinä ja saavuttiin sinne tuntia ennen sulkemisaikaa. Tiesin olevani talvitakin tarpeessa, joten juoksinkin kaupasta toiseen vaan sen perässä. Sainpahan paljon aikaan, kun testasin vaa sellasia tosi kivoja takkeja ja "ihan kivat" jäi henkariin ootteleen toista kokeilijaa. Viis minuuttia ennen Vero Modan sulkemisaikaa sit oottelin porukoilta tilisiirtoo ja ihan viime minuuteilla sainkin ton valkosen yksilön ostettua. Itseasiassa toi takki on kaikki mitä hainkin. Halusin ton mallisen ja nimenomaan valkosen, edullinenki viel oli. Oon enemmä ku tyytyväine!

Toi pipo oli aikalailla heräteostos. Allu katteli Carlingsissa itelleen takkia ja mä testasin kans yhtä. Sit se oli jo tyyliin ovella menossa toiseen kauppaan, ku bongasin pipohyllyn. Otin mukaani 3 pipoo ja sovitin kaikkia ehkä 10 sekuntia. Ja ennenku huomasinkaa, Allu oli kiikuttanu kassalle sen mielestä parhaan yksilön. En siinä vaiheessa muistanu enää ees miltä toi mun päässä näytti, mut nytku oon mallaillu sitä nii onhan toi aika ihana! Kyl mun poikaystävä tietää mistä tykkään, haha. Kiitti sille tosta piposta, harmaata tarpeeks edullista yksilöö oonkin metsästelly jo kissojen ja koirien kanssa jonkin tovin. Carlings ei koskaan petä! Nyt multa puuttuu enää saappaat ja sit onkin kaikki tarpeellinen talven varalle. Pakkaset tulkaa jo, tai oikeestaa älkää.

rain

Collage5111Collage043_21Collage3004 (2)Tää on sitä aikaa vuodesta, kun ulkona on harmaata, sataa taukoomatta, on pimeetä ja puissa ei oo lehtiä. Bloggaamisen kannalta siis vuoden huonointa aikaa, asukuvista tulee tylsiä ja värittömiä, luonnosta ei löydy mitään kivaa kuvattavaa. Hämmennyin itekkin ku katoin tänään koneen tiedostoja. Mitä, oon kuvannu viimeks yli 12 päivää sitten, jos tätä päivää ei lasketa? Siinä aikalailla syy tähän hiljasuuteen, ei oo ollu mitään mistä postata, sorry. Ens viikolla on kuitenkin luvassa loma, joten voisin yritellä toteutella sitä aamurutiinipostausta. Ja voishan sitä ottaa tavotteeks saada tänne muutenkin enemmän kaikennäköstä! Kamera on meinaan tos loman jälkeen lähössä taas jonkinsortin huoltoon, joten sit ollaan luultavasti useempi viikko ilman kuvaamista ja mahdollisesti sen takia blogin kans taas hiljenee. Nyt onkin sit viikko aikaa kuvailla jotain kivoja postauksia varastoon!

Ei kuitenkaan sillä, että mulla aikaa ois liikaa tällä hetkellä... Eilen varmistu tieto, että marraskuun eka viikonloppu menee Ypäjällä maajoukkueleirillä, sitä seuraava viikonloppu kuntotestien parissa ja sit alkaakin aina niin ihanat lauantain aamureenit. Hyvästi rennot aaamut, meitsi menee reenaileen joka lauantai klo yheksän alkaen. Parhaillaan lauantaille ängetään myös kahet muut treenit, joten se päivä tuleekin oleen mulle sit ihan työntäyteinen, pahempi ku koulupäivä, haha. Mut tällästä se on! Yritän kuitenki saada aikaa järkkäiltyy blogillekin ja toivonmukaan onnistun pitään lipun korkeella koko pitkän talven!

Tulipa taas jaariteltua oikeen kunnolla, hups. Postauksen ideana oli kuitenkin esitellä päivän vaatetus. Vesisateessa kuvaaminen on parasta. Piti oikeestaan kuvata noi vaatteet jo eilen, mut sillon keli oli vielä huonompi. En kuitenkaa halunnu pitkittää tätä postaustaukoo enää, joten nyt joudutte siis tyytymään vähän köyhempään settiin. Toivotaan kuitenkin et se aurinko alkaa taas paistaan, ettei tarvi tätä koiranilmaa sietää joka päivä! Anyway, nyt siihen oikeeseen aiheeseen; Mitä tykkäätte asusta? Musta toi farkkupaita on niiiiin kätsy, yhdistän sen mihin tahansa! Ei ihme et se on mun lempparivaate. Oon viihtyny noi vaatteet päällä jo kaks päivää peräkkäin, niin rennot mut siistit!

Lokakuussa viime viikkoina oon...


Collage1CollageCollage2Collage3Collage4Aattelin taas teijän iloks väsäillä tälläsen yleiskatsauksen siihen, mitä on viimeviikkojen aikana tapahtunu. Viimeks ainakin tykkäsitte tälläsestä postauksesta, joten toivottavasti nytkin! Näitä on kiva tehä, eikä haittaa kuvamateriaalin vähäisyys! Tuleepahan kerrattua itekkin, mitä on tullu duunattua. Enemmänkin kuvia olis tietty voinu laittaa, mut alkaa toi nukkumaanmeno houkutella sen verran, et pidemmät postaukset saa jäädä toiseen kertaan!

syksyn viimine

219_12013-10-112013-10-111102 (2)2013-10-112tekMä lupaan, että tää on viimenen tällänen syksyn hehkutus ja lehtien seassa poseeraamispostaus. En vaa voi näille mitää, heh. Tuntuu et mihi vaan meen, nii maisema on sama. Mut eipä se haittakaan, kyllä te toivonmukaan jaksatte kattoo yhen neljäsosan vuodesta itteensä toistavii keltaoranssipunasia lehtien heittelykuvia, sorry. Tän postauksen pointtina ne ei nyt kuitenkaan ollu tällä kertaa, vaan asu. Aattelin lätkästä parin päivän takaset asuotokset tänne, koska nyt asuja tulee varmaan näkyyn lähiaikoina harvemmin. En pukeudu mitenkää erikoisesti töihin, ku saan sieltä aina työpaidan. Joten, yritän kyl kuvailla viikonloppusin vaatetusta, mut varautukaa siihen, et vähemmälle nää tämmöset postaukset jää!

Sen sijaan, aattelin toteutella lähiviikkoina (viimestään lomalla) aamurutiinipostauksen, missä kuvailen ja kerron, miten mun aamut yleensä sujuu. Hyvä idea, huono idea? Kertokaa jaksatteko katella sellasta! Ja hei pliis, kommentoikaa joohan. Lukijamäärä vaan kasvaa ja kasvaa ja vihdoin on ollu jo hetken tonni täynnä, joten toivon et pysytte aktiivisina edelleen. Jokanen lukija ja kommentti on mulle tärkee!

elämäni parasta aikaa

2013-10-10056_112013-10-104217_12013-10-102199_100912013-10-103046_1 Moikkaa ja hyvää syyslomaa sellasille, jotka sitä nyt ens viikolla viettää, itehän en siihen kastiin kuulu. Pläääh, alan olla jo niiin loman tarpeessa, mut enää kaks viikkoa! Viimepäivät on ollu ihan samanlaisia kun kaikki muutkin, koulussa ja treenaillessa aika kulunu. Eilenkin kävin salilla suoraan koulusta, tänään oli aamutreenit. Tässähä vois melkee sanoo itteensä urheilijaks. Ens viikko sit meneekin vähän eri tyylillä, en kerkee treenaan kertaakaan ennen viikonloppua työssäoppimisen takia.

Vitsi ei yhtää taas onnistu tää tekstin kirjottaminen, joten hmhmh. Kuvat on parilta viime päivältä. Salaatti on ihanaa joten kuvia siitä tottakai. Ja Sara on ihana, oltiin kuvaamassa eilen mun kuviksen päättötyötä niin otettiin sit samalla muutamat muut kuvat. Oon ihan rakastunu tohon viime talvena ostamaani neuleeseen, kunnon rentoiluneule. Nyt kuitenki lähetään hakeen Allun äitiä Helsingistä ja jatketaan viikonlopun viettoo, joten pitää kadota! Nauttikaa viikonlopusta!

things take time, be happy

109_1049_12013-10-07111Collage1014 (2)

Valokuvauspainotteista postausta, ei muuta tällä kertaa. Parit kuvat, parit lauseet, kun inspiraatio iski ja halusin taas postailla jotain erilaista. Mut eeei, asiat ei oo huonosti, kaikki on ihan hyvin. Oon onnellinen, jos sitä mietitte näitten perusteella, haha.

coffee and outfit

062_1072_122013-10-041yrkdyi086_1061_1
064_1
2013-10-04
Heippaaaa! Tänään on ollu ihan mahtava päivä. Niinku tossa videoissakin kerroin, niin mulla siis oli vapaata koulusta tänään. Nukuin hyvillä mielin melkeen yhteen asti ja oon edelleen chillailemassa täs koneen ääressä, univaatteet päällä. Oonkin kaivannu tälläsiä hitaita aamuja, kun yleensä saan viikonloppusinki juosta pää kolmantena jalkana aamutreeneihin. Saan rauhassa postaille teille ennen päivän askareita! Ohjelmassa olis kyl tänään vielä koko talon imurointi ja ruuan teko... kohta pitäs varmaan alottaa, jos haluun päästä uloskin jossai vaihees! Kuvailla ainakin tahtoisin, niin nättiä ulkona taas on! Mut katotaan nyt miten nopeesti lähtee tää "aamu" käyntiin, haha.

Eilen oli kyl ihan sairaan upee ilma pitkästä aikaa ja aurinko paisto. Käytettiin tää Allun kaa hyödyks ja suunnattiin kahville keskustaan, sekä ottaan asukuvat. Vaikka toi Robert's coffeen kaakao on ihan täydellistä, en varmasti osta sitä enää koskaan. Maksoin melkee viis euroo tosta makukaakaosta, mitääääh? Ei mun opiskelijabudejtilla oo tommoseen varaa, joten jatkossa juon kaakaot kyllä kotona tai halvemmissa paikoissa. Oli kuitenkin kiva nauttii syyspäivästä poikaystävän kaa, pitkästä aikaa kerettiin nähä kunnolla.

Nii ja tää asia nyt menee vähän aiheen vierestä, mut viime päivät ja oikeestaan viikot on ollu aika raskaita ton meijän kipeen kissan takia. Eikä asiat parantunu kyllä yhtään, kun kuulin että Miinalla on nyt siis nivelrikko, mikä on syynä sen viikkoja kestäneeseen ontumiseen. Se ei enää koskaan parannu, se ei enää koskaan kävele kunnolla. Toi tuli mulle aika shokkina ja koko yö menikin itkeskellessä ja kisun vieressä nukkuessa. Se on niin menevä persoona ja ylivilkas, et käy niin sääliks sitä ku mietin miten sen elämä tulee muuttuun. Toivotaan nyt et se pärjää, mä ainakin teen kaikkeni sen eteen et sillä tulee oleen hyvä loppuelämä tosta huolimatta...

Video: jubailuu vaan

Viiihdoin on nyt tän aika mitä ootte ootellu ja pyydelly jo aikojen ajan. Höpöttelyvideoo siis vuorossa, vailla juonta ja järkee, kunha vaa juttelen kera kameran! Laadulle tapahtu jotain kun on vähän hämärää, mut ei anneta sen haitata. Ja onhan toi vähä tommosta, mut ihan hyvin mun mielestä meni! Vai mitä te sanotte? Toivotaan nyt että tykkäätte. Sori jos menee jotkut jutut vähän hassusti, tää tosiaan on ensimmäinen puhevideo ikinä, et älkää odottako liikoja! Ps. alotuskuva on paras ikinä (not)!! XD


Kirppariostokset viimeviikolta

2013-09-30 113_1 032_1 019_1 2013-09-301
// Kuvissa vilahtaa myös pari muuta viimeviikkosta löytöö; vihreä paksu neuletakki (saatu kaverilta), sekä toinen valkoinen sifonkipaita (kirpparilta 0,50 €) //

Että semmosia! Sain vihdoin kuvattua jotenkuten nää viime viikon kirppariostokset ja noi on kyl ihania! Varsinkin toi sininen bleiseri, en voi uskoo mikä tuuri kävi! Siinä oli vielä hintalappukin kiinni, eli se oli ihan uus. Ja hintaa alle viis euroo! Se istuu mulle täydellisesti ja täytti tyhjän aukon mun vaatekaapissa. Oon meinaan alennuksista metsästäny jo iät ja ajat ton väristä bleiseriä. Nyt onnisti! Oon ton ympärille rakentanutkin jo yhen kivan asun, jonka kuvautinkin eilen kun se oli mulla koulussa päällä! Voisin esitellä sen kans tässä joku päivä.

Musta on vaan niin ihanaa käydä kirppareilla, sieltä tekee sairaasti ihania löytöjä ja halvalla! Pitäs vaan löytää aikaa useemmin, en lähe koskaan tyhjin käsin pois! Mut mitä te tykkäätte mun ostoksista ja kirppistelystä ylipäätään?