motivation & training

Päästyäni taas vikellyksen maajoukkuevalmennettaviin, tarkemmin sanottuna B-rinkiin, aloin pohtiin mun motivaatioo, tavotteita ja ylipäätään halua kehittyä urheilijana. Useesti puhun täällä mun harrastuksista, lisäilen kuvia vikellyksestä yms, mut en koskaan puhu mitään sen tarkemmin. Oikeestaan mä itekkin yritän olla miettimättä sitä, en haluu stressata ja ajatella millasia odotuksia muilla on musta. Mut nyt maajoukkueleirin lähestyessä, uuden treenikauden alkaessa, en vaan voi paeta ajatuksia tästä kaikesta. Oon myös kuvien väleihin lisänny muutamia mun supermotivaatiobiisejä, joitten tahissa jaksan treenata vaikka väkisin.


2013-10-281 Oon vähän sellanen ihminen, et tykkään tehä sitä missä oon hyvä. Oon useeseen otteeseen kuullu mun omalta valmentajaltakin et "Sä oot hyvä siinä mitä sä tykkäät tehä, mut helposti sivuutat ja luistat semmosien asioitten harjottelusta missä sä et oo parhaimmillas." Ja mun valmentaja on ihan oikeessa. Luovutan heti jos en opi jotain, keskitän kaiken energiani siihen mistä tykkään. Vikellyksessäkin sen huomaa niin helposti, samoin sen oheisharjottelussa. Ihan perus selkäänhyppääminen on mulle kaikkein pahin rasti ja oon hakannu melkein päätäni seinään tosi useesti sen takia. Tuntuu että vaikka mitä teen ja yritän parantaa, mitään ei tapahdu. Kun sitten taas, treenasin kärrynpyörää vuoden verran, että vielä joskus oppisin sen laukassa. Keskityin siihen tosi paljon, käytin joskus jopa koko treenit sen opetteluun. Ja se on kuitenkin vaan yks hieno liike, selkäänhyppy taas on tosi keskeinen osa koko tota lajia. Harjottelin sitä missä olin jo valmiiks hyvä ja jätin sikseen sen harjottelun, missä oikeesti oisin harjotusta kaivannu. Alitajuntasesti luistin inhottavista hommista, halusin päästä helpolla vaikken sitä itelleni myöntänytkään.

Samallailla on juoksun kanssa. Tiiän miten tärkee oheistreeni on intervallijuoksu mun lajin kannalta. Minuutin tai kahden täysiä juokseminen, sit kävelyy pari minuuttia et syke laskee. Mut mä vaan vihaan juoksemista, en oo koskaan tykänny käydä lenkillä. Yhteenaikaan tein sitä, vaikken tykännykkään juosta, juoksin silti. En tiiä mitä on tapahtunu, mut nykyää koen sen vielä inhottavampana kun sillon joskus. Mun mielestä se on tosi tylsää ja mun on vaikee saada itestäni mitään irti. Oon vähä sellanen treenaaja, et tarviin aina jonku patistaan mua eteenpäin, kertoon mitä tänään treenataan. Kun mä lähen lenkille, oon jo puolen kilsan jälkeen silleen et "ei huvita". Myös se kynnys lähtee sinne epämukavuusalueelle tekeen tota, mistä mä en tykkää, on liian korkee. Paljon mieluummin hoitasin kaikki oheistreenit salilla, siellä teen aina täysillä ja saan joka kerta oikeenlaisen asenteen siihen treeniin. Mut tiedän ettei se vaan mee niin ja toi lenkkeily on semmonen juttu, mikä mun on pari kertaa viikossa hoidettava vaikka verenmaku suussa. Mä en siitä tykkää, mut koska tahon kehittyä, tahon olla hyvä ja pärjätä mun lajissa, oon valmis tekeen myös asioita joista en tykkää. Tiiän meinaan itekkin sen, et mun on kehitettävä itteeni nimenomaan vaikeitten ja inhottavien juttujen treenaajana. Pitää tarttuu toimeen ja hoitaa ne alta pois, vaikkei kivaa oliskaan. Koska kaikki ei voi aina olla kivaa.

10011
Toinen asia missä mulla on urheilemisen kannalta parannettavaa, on ruokavalio. En todellakaan noudata terveellistä ruokavalioo. Tai no ehkä muuten, mut en herkkujen suhteen. Oon liian riippuvainen kaikesta makeesta, karkista ja suklaasta ja oikeesti mulla on hirvee taistelu siinä, että en söis joka päivä jotain hyvää. Tästäkin tavasta oon yrittäny päästä eroon, mut ei vaan ota onnistuakseen. Oon jo liian kauan taistellu tän asian kans ja on tosi turhauttavaa, et treenaan paljon, mut näkyvii tuloksii kropassa ei pahemmin tuu, just tän herkuttelun takia. En koe olevani lihava, enkä koe tarvetta laihduttaa, mut en voi olla miettimättä sitä miten hyväkuntonen voisin olla ja miten hyvä kroppa mulla vois vielä joskus olla tällä treenimäärällä ja oikeella ruokavaliolla. Kaikki lähtee pienistä askelista, oon vaan tosi huono tarttuun toimeen. Mut mä aion pystyy siihen vielä.

Oon kuitenkin päättäny, et tän vuoden maajoukkueessa teen täysillä, haluun kehittyä. Panostan vielä enemmän kun viime vuonna, näytän sen, että mä tuun viel joskus oleen hyvä. Oon antanu tälle lajille jo niin paljon, että miks mä luovuttaisin nyt? Lupaan itelleni et juoksen lenkkejä useemmin, säästän rahaa oikeesti hyviin juoksukenkiin, että saisin korvattua nää kahenkytä euron prismalenkkarit. Lupaan myös sen, että mä yritän entistä enemmän tehdä terveellisemmäks mun ruokavalioo, korvata vaikka herkuttelupäiviä hedelmillä. Mä lupaan myös sen, että pyrin pitään motivaationi yhtä korkeella kun se nyt on. En taho että mun motivaatio pomppii taas ylös ja alas niinkun viime vuonna. En haluu et välillä tuntuu siltä et oon täys energiaa ja valmis tekeen kaikkeni ton lajin eteen, mut aina välillä into lopahtaa. En salli sitä itelleni, tää vuosi vedetään täysillä. Kaikilla on varmasti joskus motivaation puutetta, mut mä en halua kokee sitä taas. Sen takia treeneihin lähteminen tuntuu vaikeelta, juoksulenkit raskailta. Teen kaikkeni, et tänä vuonna mulla pysyy kokoajan se hyvä olo ja tsemppi siinä treenaamisessa ja mikään ei tunnu pakkopullalta. Aion kohottaa mun motivaatioo, kohottaa kuntoo ja tulla paremmaks.


113_1

Mä myös toivon, että sit joskus kun ei riitä enää aika eikä kiinnostus treenata tavotteellisesti vikellystä, voisin jatkaa valmentamisen parissa. Oon meinaan ikuisesti kiitollinen, että entinen vikeltäjä vaan otti hoitaakseen tän meijän valmentamisen ja onkin paras valmentaja mitä vois olla. Ja mä toivonkin, että vielä joskus musta ajateltas samalla tavalla. Että voisin siirtää oppejani eteenpäin ja valmentaa lupaavia vikeltäjiä entistä paremmiks. Siihen asti, pyrin kuitenkin ite kehittyyn vikeltäjänä! Kun mä välillä oman treenaamisen ohessa vedän junnuille treenejä, siitä tulee hyvä mieli. On upeeta nähä et ne kuuntelee sun neuvoja, tekee niinkun sanot. Ja niistä näkee sen kunnioituksen ja sen yrittämisen. Joskus kun katon niitä pieniä, aattelen et kui pitkälle ne voikaan päästä jos ne vaan jatkaa tota. Sitä mä haluun siirtää eteenpäin. Tahon tehä tästä lajista tunnetumman, haluun et monet voi olla ylpeitä harrastuksestaan. Ja ennen kaikkee haluun, et useemmilla ois mahdollisuus treenata vikellystä.

Torstaina meen juokseen ekaa kertaa pitkiin aikoihin melkeen kaks ja puol kilsaa. Lataan ipodin täyteen mun tän hetken tsemppausbiisejä ja yritän selvitä juoksutestistä kunnialla. Ja lauantaina kun mä herään aikasin ja lähen maajoukkueleirille, aion hymyillä ja olla valmiina siihen. Se tulee varmasti oleen rankkaa, mut palkitsevaa. Ja vaikka kuntotestit ei meniskään nyt kovin hyvin, mä aion seuraavissa kuntotesteissä näyttää kehittyneeni. En aio tuhlata hetkeekään. Haluun näyttää kaikille että musta on tähän. Haluun tehä ylpeeks sekä valmentajani että perheeni. Motivaatio, pliis, älä katoa.

2013-10-2821Tällästä, vähän erilaisempaa ja pohdiskelevampaa tekstiä välillä. Mitä ajatuksia tää teissä herätti ja ennen kaikkee, mitä tykkäsitte?

18 kommenttia:

  1. tykkäsin tosi paljon tästä postauksesta! muutenkin vikellys on aina ollu mun unelma mut en oo koskaan päässy kokeilee edes :( mut tsemppii sulle tosi paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! :> Harmi ettei sulla oo ollu mahdollisuutta kokeilla vikellystä, toivotaan et viel joskus voisit sitä testata. Niin mahtava laji se on!

      Poista
  2. Tsemii vera, plus sun motivaatio tulee nousee vielä enemmän sit kun oot saanu vaan alulle ton reenaamisen yms ! asennetta vaan kehiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niii toivotaan! Oonha mä täs kokoaja reenannukki aika paljo, mut jos ny vihdoin pystysin puuttuu niihi kohtiin minkä kaa motivaatio aina laskee. Kuten lenkkeily.... :)

      Poista
  3. Tosi kiva postaus, saatat saada lukijan! :) Kävisitkö myös kurkkaamassa mun blogia?
    http://laughss.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Tää oli kiva postaus! :) Vitsit oikeesti tää sun laji...mä oon pari kertaa kokeillu ja tiiän, että helppoa ei tosiaan oo :D Ihan huppua! Osaatko muuten ratsastaa vai treenaatko ihan vaan tätä vikellystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paaljon! :) Ja tosiaan, ei toi oo helppoo! Vaatii paljon rohkeutta ja harjottelua. x) mutsiis juu ratsastan myös! Se on mulle enemmän sellanen höntsäilyharrastus, et oon käyny kerran viikos ratsastamas yhentoista vuoden ajan!

      Poista
  5. ihana teksti, pystyin kyllä samaistumaan varsinkin tohon ruokavalio juttuun ! lipsuu aina välillä varsinkii noitten herkkujen kohalla.. mut hei ihan älyttömän ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksiaa. ♥ Kiva että jollain muulla on vähä samaa ongelmaa, en oo siis yksin tän herkkuttelujutun kanssa, haha!

      Poista
  6. Tosi kiva postaus ja teksti oli hyvin kirjotettu! Jatkossakin lukisin mielelläni tän tyyppisiä tekstejä!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti tosi paljon, ihana kuulla! :>

      Poista
  7. en tiedä miten, mutta aina, kun sulla on noita musiikkeja mua häiritsee ku ne on niin pieninä tuossa reunassa. Eniten itse tykkään kuunnella musiikkeja, jos ne ovat vain "litteinä" mutta leveinä postauksessa. Jos ymmärsit :D
    Muuten tosi kiva postaus, olisi itekin kiva päästä joskus kokeilemaan kunnolla vikellystä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompas hassua, muutan ne kyllä aina semmosiks kuvien levysiks palkeiks ja mulla itelläni ne näkyy silleen. Tosin, koulun koneella ne näkyy vaan semmosina pieninä "laatikkoina" reunassa. Et varmaan riippuu koneesta/ netistä et miten ne näkyy. Harmi ettei ne näy sulla niinku oon tarkottanu, hävii yleissiisteys, höh. :-(

      Poista
  8. ihana postaus, tämmösiä vaa lisää jatkossakin! :3 ♥

    VastaaPoista
  9. hei tykkäsin ihan sikana tälläsestä postauksesta! Lisää tämmösiä :)
    Voisit tehdä lisää postauksia vikellyksestä, mulla heräs heti mielenkiinto ja oon jo tääl googlaamassa että olisko meijän paikkakunnalla mahdollisuutta vikellykseen :D

    VastaaPoista
  10. Tsemppii!

    http://emmunjahemminblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. vikellys näyttää jotenki niin siistiltä ja haastavalta lajilta! ois mahtavaa päästä joskus kokeilemaan :D
    mut tosiaan, oon sun kans ihan samanlainen urheilija. se inhotuskäyrä pamahtaa ylös aika nopeesti ku joku puhuu lenkkeilystä, saati sit että ite pitäis mennä tonne harmaaseen ulkoilmaan juoksemaan. tylsä juttu :D käyn ehkä neljä kertaa vuodes lenkillä et paremmin sulla nyt kuitenki menee ku mulla xd tsemppiä kuitenki sulle noihin treenailuihin (:

    VastaaPoista