My haircare

Helouu! Alkuun haluun sanoo ison kiitoksen kaikille jotka mua tsemppas ja anto vinkkejä viime postauksessa. Vastaan ajatuksen kanssa jokaiseen kommenttiin kun ehdin! ♥

Nyt kuitenkin tähän postaukseen! Sain vihdoin aikaseks tehä tän kauan suunnitteilla olleen hiustenhoitopostauksen. Tässä postauksessa paneudutaan mun hiutenhoitoon ja laittoon, eniten käyttämiini hiustenhoitotuotteisiin ja vinkkeihin, mitkä on toiminu mun hiusten suhteen! Tekstiä tulee oleen paljon, joten iso kiitos kaikilla lukeneille! Jos jää kaiken kerrotun jälkeen vielä kysyttävää tai haluutte suositella omia hyviks havaimianne tuotteita, heittäkää kommenttia alas!


048
Tässä kuvassa tiivistyy aikalailla kaikki käyttämäni tuotteet hiustenhoidossa. En sen enempää alkanu kuvaileen hiusharjoja ja ponnareita, sekä hiuslakkaa, ne on niin perus kun voi olla. Muuten kaikki mulla käytössä olevat jutut pitäs löytyy tästä kuvasta ja vielä myöhemmin koko postauksesta!

Ihan alkuun voisin mainita, et mun hiukset on aina ollu tosi hitaat kasvaan. Oon kasvattanu näitä tuloksetta kuus vuotta ja nää ei koskaan oo ollu erityisen pitkät. Kaikki hiusten muutaman kuukauden välein leikkaamisesta leikkaamattomuuteen, värjäämättömyyteen ja lämpökäsittelyn lopetukseen on kokeiltu, mutta mikään ei oo toiminu. Nyt kuitenkin vuoden sisään oon huomannu yllättävän muutoksen sen suhteen, että vihdoin mun tukka on alkanu kasvaa. Tällä hetkellä se on pisimmillään mitä se on koskaan ollu ja mun tavotepituudesta puuttuu enää reilut kymmenen senttiä! Tän yllättävän ja ilahduttavan hiustenkasvun seurauksena sain idean kertoo mun hiustenhoidosta ja tuotteista teillekin, oli niistä sitten apua tai ei!

hiusten laitto & lämpökasittely
034
Remingtonin suoristusrauta on hyväks havaittu ja toimiva vekotin, joka on mulla ollu nyt käytössä melkein kolme vuotta. En oo huomannu mitään vikaa tai muuta tässä vuosien saatossa, ainoastaan levyjä voisin putsata useemmin. Tietääkseni tällä raudalla ei ollu ees hintaa paljoo, mutta lämpötilaa saa säädettyä 120 asteesta ylöspäin aina 220 asteeseen. Ite käytän yleensä 160 astetta suoristaessa, kihartaessa 170.

Hiustenkuivaajan unohdin tästä kokonaan sen vähäisen käytön takia, mutta se on samaa Remingtonin sarjaa kun toi suoristurautakin. Tosi harvoin mä föönaan mun hiuksia, vaan yleensä annan niitten kuivua luonnollisesti. Sillon joskus kun mä kuivaimeen kosken, oon todennu kyseisen kuivaimen olevan tosi hyvä just ihan normaaliin hiustenkuivaamiseen. Siinä on monia erilaisia vaihtopäitä ja kuivaimesta saa säädeltyä kuumaa tai kylmää ilmaa. 

Lämpösuoja: Tietysti aina hiuksia kuivatessa tai muuten lämpökäsitellessä, käytössä on lämpösuoja. En oo muita lämpösuojia ees koskaan kokeillukkaan, vaan samalla Osiksen aineella on menty ja hyvin on toiminu. Kyseisellä tuotteella on mun mielestä tosi hyvä hinta-laatusuhde ja aine kuivuu nopeesti hiuksiin!

Vinkki: Vältä lämpökäsittelyä! Mä ite suoristan/ kiharran hiukset ainoastaan joihinkin juhliin, baariin tai muihin spessujuttuihin mennessä. En koskaan laita hiuksia esimerkiks kouluun mitenkään, vaan koitan pitää lämpökäsittelyn ihan minimissä hiusten hyvinvoinnin takia. Mun yleisin kampaus kouluun onkin, että illalla teen yhen letin hiuksiin ja aamulla avaan sen ja harjaan kiharat auki. Tosi basic ja helppo tapa saada tukka kuosiin.

hiusten hoito

041
Shampoo ja hoitoaine: Mulla ei oo yleensä ollu mitään vakioshampoota, vaan oon aina ostanu sen hetkisen mielen mukaan joitain kokeiluihin. Tiiän myös että kampaamoista sais varmasti sata kertaa parempaa tavaraa kun marketeista, mutta näillä on menty. Viime aikoina käytössä onkin ollu Garnierin värjätyille hiuksille tarkotettu shampoo ja hoitoaine ja oon tykänny! Vastoin yleistä käytöntööni oonkin käyttäny tätä nyt jo useemman pullon verran! Tuoksu on molemmissa tosi hyvä ja tosta shampoosta jää hiukset jotenkin ihanan silkkisiks ja helposti harjattaviks!

Kai voisin tähän samaan kertoo osasyyn siihen miks en oo niin kiinnostunu siitä onko tuotteet kampaamoista vai marketeista. Mä meinaan talvisin pesen mun hiukset vaan kerran viikossa, kun ei ne pääse pahemmin hikoomaan tai mitään. Tiiän että osa teistä nyt kauhistelee tätä, mut pienestä asti mulla on ollu pitkä pesuväli hiusten kanssa, joten ne ei helposti rasvotukkaan tai mitään. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, etten mä käytä hiuslakkoja tai muitakaan kun tosi harvoin. 

Kesäsin hiukset tulee pestyä vähän useemmin esim treenien takia, mut pyrin sillonkin peseen ne vaan kerran pari viikossa shampoolla. Näin pysyy hiuksetkin pitkään punasina ilman ongelmia ja jatkuvaa värjäyskierrettä! 

Vinkki! Harvenna pesuväliä! Kuten aiemmin mainitsin, tää on toiminu mulla ainakin tosi hyvin. Suosittelenkin pesuvälin harventamista erityisesti sellasille jotka värjää tukkaansa punasella tai jollain muulla helposti haalistuvalla värillä, jonka kans tuntuu siltä että jatkuvasti saa läträtä väripurkin kanssa.


013
Hiusöljy: Tää on suoraan sanottuna vastaus mun kaikkiin rukouksiin! En ees tajunu kuinka hyvä hiusöljy on hiusten hyvinvoinnin kannalta, ennenkun viime keväänä sellasen vihdoin hankin. Tää ei lompakkoo paljoo kaheksaa euroo enempää rokottanu ja kyseinen Lorealin hiusöljy on vielä tarkotettu nimenomaan värjätyille hiuksille. 

Käytän tätä usein suihkusta tultuani kosteiden hiusten latvoihin ihan reippaasti. Myös monesti viimeisten kampauken ja pörröttävät latvat tän öljyn avulla, eikä mulla ainakaan oo koskaan tullu ongelmaa että hiukset näyttäis rasvasilta ja likasilta. 

Vinkki: Tehohoito! Toisinaan kannattaa laittaa hiusöljyä myös reippaasti koko hiusten pituuteen ennen suihkuun menoa. Sit vaan antaa vaikuttaa puolesta tunnista tuntiin ja pesee hiukset normaalisti. Öljy hoitaa tosi hyvin hiuksia myös tollain runsaamalla kädellä laitettuna ja mulla ainakin on tuloksena ollu ihanan sileet hiukset!

värjäys ja värin ylläpito

026
Käyttämäni hiusväri: Ensimmäisen kerran punaseks värjätessäni värjäsin kampaajalla, sillä hiuksiin piti tehä kevyt värinpoisto, eikä samanlaista tulosta ois saanu kotona. Siitä alkaen oon kuitenkin värjänny mun hiukset joka kerta tällä Loreal Ferian punasella sävyllä 666. Tää väri pysyy hiuksissa tosi kauan, antaa intensiivisen punasen värin ja kiillon, sekä plussana pakkauksen sisällä tulee tosi riittosa hoitoaine moneks käyttökerraks! Oon tykänny tosi paljon. 

Hiukset värjään yleensä noin kahen kuukauden välein lähinnä juurikasvun takia. Kahessa kuukaudessa myös hiukset alkaa oleen enemmänkin punaruskeet kun punaset, mutta sekin on ihan mielipidekysymys mistä tykkää. Kesällä mä en värjänny yli kolmeen kuukauteen, mut muina vuodenaikoina värjäysväli on ton kahen kuukauden verran, koska tykkään ihan kunnon intensiivisestä punasesta enemmän kun punaruskeesta.

047
Colormask: Mulla on ollu käytössä tää Biozellin punasille hiuksille tarkotettu colormask siitä asti kun punaseks tukan värjäsin, enkä oo kyllä katunu! Päädyin tähän kampaamocolormaskien sijaan edullisen hinnan takia (8,50 e) ja sen takia että tätä on helposti saatavilla. Oon tykänny tästä tosi paljon ja mulla tää kestää useen kuukauden verran, kun laitan sitä kerran viikossa pesun yhteydessä hiuksiin. Oonkin huomannu et tää ylläpitää hiusten punasuutta tosi hyvin, eikä tukkaa tarvi värjätä ollenkaan niin usein kun ilman tätä tarvis. Tää onkin mun ehdoton must- tuote punasen tukan kanssa. Punaset hiukset toimii muutenkin mulla tosi hyvin just sen harvan pesuvälin takia, kun ei tarvii olla kokoajan värjäilemässä.

Laitan tätä siis joka kerta pestessäni hiukset, mutta mä pesenkin tukan niin harvoin, hehe. Tää toimii yhtä hyvin myös vaikka joka toisen pesukerran yhteydessä, niin yks tuubi riittää pidempään.

Vinkki: Käytä colormaskia! Suosittelen colormaskia kaikille hiuksiaan värjääville, sillä sen avulla väri pysyy kiiltävänä ja kirkkaanpana pidempään, eikä hiuksia tarvii värjäillä ihan niin usein!

Ja loppuun, mitä tykkäsitte postauksesta?

Ajatuksia tulevaisuudesta

Täällä ollaan taas, pienen tauon jälkeen. Syksy lähenee kokoajan ja oon huomannu sen pimeistä ja sateisista päivistä, mitkä ei oo kauheesti inspiroinu kuvaamaan. Siihen päälle vielä reilu viikon kuume ja kipeilyputki, niin on postaustauko taattu. Mutta nyt oon taas koneen ääressä ja luonnoksissa oottaa pari mukavaa postauksen alkua. Paljon juttua tulossa mm. mun hiustenhoidosta ja viime aikaisista ostoksista. Toiveitakin saa heittää jos haluu nähdä jotain tiettyä!

Päätin tällä kertaa tulla takas jälleen oikeen ryminällä ja vähän erikoisemmalla, pohdiskelevammalla tekstillä. Harvemmin täällä kirjotan mitään kauheen syvällistä, mutta nyt tuntuu siltä että on sen aika kun päässä aivot heittää kuperkeikkaa ja ajatukset vaeltelee miten sattuu. Aiheena on nimittäin tulevaisuus; mitä mä aion tulevaisuudessa tehdä, minne päädyn, missä asun? Oon jo pitkään pohtinu kirjottaisinko tästä asiasta blogin puolelle vai enkö. Nyt kuitenkin asiaa päässäni puoltoista viikkoo pyöriteltyäni, aattelin vihdoin avata ajatuksia tännekin ja toivon että osaatte arvostaa sitä, että avaan kerrankin itteeni ja elämääni täällä vähän enemmän.

Collage



Syksy alkaa olla jo aika pitkällä ja Aleksin armeija lähenee uhkaavasti lähenemistään. Kun vuosi sitten pohdittiin lähteekö se kesällä vai vasta talvella, tuntu tammikuu 2015 turvalliselta ajatukselta. "Siihen on niin pitkä aika" me molemmat aateltiin ilman sen kummempaa stressiä. Nyt me kuitenkin ollaan ymmärretty kuinka lähellä tää ajankohta oikeesti on. Siihen on enää jotain satakakskyt päivää, tai jotain, oikeesti niiiin vähän. Onneks luvassa on luultavasti korkeintaan puolenvuoden nakki terveydellisten syiden takia, joten en joudu kauheen kauaa paremmasta puoliskostani erossa oleen. Pitkältä ajalta se varmasti tuntuu, sitä en kiellä, mut koitan ajatella mahdollisimman positiivisesti.

Syy miks otin tän asian esille, oli se että me ollaan nyt kokolailla vuoden verran puhuttu että; "Sitten kun Allu tulee armeijasta me muutetaan yhteen". Me ollaan vaan toistettu tota lausetta sen kummempia ajattelematta ja miettimättä. Nyt kun oikeesti alkaa olla alle vuoden päässä se The hetki kun me muutettas yhteen, ollaan alettu miettiin onko se mahollista. Ei sitä oo aiemmin osannu ees aatella, se on pikemminkin ollu kaukanen tulevaisuudenhaave, joten sen realistusuudesta ei oo tarvinnu murehtia. Ei ennenku tajusin tän asian oikeesti. 

Jos mun pitäs miettiä missä mä nään itteni vuoden päästä, mä toivon todellakin että asutaan Aleksin kanssa omassa kämpässä kahen pienen kissanpennun kanssa. Mutta onks se realistista? Allu aikoo ainakin jatkaa opiskelua intin jälkeen, mä taas en oo tätäkään asiaa ajatellu. Mitä mä haluan tehdä?

019

Oon miettiny monia vaihtoehtoja, kun koulukin alkaa läheneen loppuaan ja viimestä vuotta viedään. Toisaalta opiskeleminen kiinnostais, haluisin opiskella tradenomiks ihan vaan täällä Hämeenlinassa. Toisaalta ehkä salaa haluisin opiskella valokuvausta Tampereella, mut en kuitenkaan oo varma. En oo uskaltanu haaveilla ees valokuvaukseen liittyvästä koulusta koska oon aina ollu rimanalittaja. Oon kuullu miten vaikeeta on päästä opiskeleen valokuvausta ja samontein oon vaan aina antanu asian olla. En oo ikinä ollu hyvä koulussa, opokin yläasteella sano mulle suoraan ettei mun kannata mennä lukioon, et en mä pärjää siellä. Joku juttu siinä valokuvauksessa kuitenkin saa mut palaan tohon asiaan aina vaan uudestaan. Oon taas alkanu harkitteen sitä. Toisinaan se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, toisinaan oon ihan et ei. Tykkään kyllä Tampereesta kaupunkina, mut oon vähän tällänen kotikaupungin tyttö ja ajatus toiselle paikkakunnalle muuttamisesta ei houkuttele. Kaikenlisäks Aleksi haluaa asuu ja opiskella Hämeenlinnassa ja sillä on aika selkeet suunnitelmat jatkon suhteen. Mä kunnioitan sitä. Ja rehellisesti sanottuna, mäkin oon jo niin kauan oottanu sitä et päästään kunnolla alottaan yhteinen elämä ja kaikkee, että tää asia painaa mulla vaakakupissa enemmän. Oon yhä enemmän kallistunu siihen vaihtoehtoon et jatkan valokuvausta harrastuksena ja myöhemmin pienenä sivuammattina toiminimen kera ja sitten joskus jos opiskelu kiinnostaa enemmän, haen sinne kouluun. Miks kaikki päätökset pitäs tehä nyt? Mulla ei oo mikään kiire mihinkään. 

Onneks joistain asioista voi olla varma. Sen mä oon ainakin päättäny, että aion pitää vähintään yhden välivuoden ennenkun jatkan opiskelua, jos jatkan. Valmistun (toivonmukaan) ihan hyvillä papereilla, joilla luultavasti työllistyn ihan kivasti muutaman vuoden ilman sen ihmeempiä jatkokoulutuksia. En oo koskaan ollu mikään innokas opiskelija, joten näin reilun 11 vuoden jälkeen alkaa koulu maistua puulta.

Myös se että kävisin vuoden pari töissä Aleksin opiskellessa, edesauttais meitä tän yhteenmuuttosuunnitelman kanssa. Musta jotenkin tuntuu et se on tällä hetkellä mun tärkein asia minkä haluun hyvälle alulle. Oon ollu viimeset puol vuotta niin kauheessa oman kämpän sisustuskuumeessa, että tälle ei loppua näy, haha. Toisaalta mua pelottaa ajatus omilleen muutosta, toisaalta ootan sitä innoissani. Onneks asia ei oo vielä kuitenkaan niiin ajankohtanen että mun pitäs mitään ratkasevia päätöksiä tehdä, lähinnä vaan pyörittelen ajatuksia päässäni. Siks ajattelinkin kysyä teiltä, kuinka vanhoina te muutitte pois kotoo ja millasia ajatuksia se teissä herätti? Entä välivuoden pitäminen, onko kukaan teistä päätyny sellaseen ratkasuun?

034 Mun elämässä on nyt muutenkin isoja sivuja kääntymässä. En oo enää vikellyksen maajoukkueessa, en tiedä aionko enää myöhemmin edes hakea. Sen suhteen mulla on menossa nyt välivuosi, tosin ei täysin omasta tahdostani. Mulla vaan oli sellanen tilanne etten koko kesänä päässy kilpailemaan, jolloinka mulla ei ollu näyttöö maajoukkuehaussa, enkä pistäny hakemusta ees eteenpäin. Hetken se kirpas, mut nyt on alkanu tuntuun että tää tekee mulle hyvää ja on hyvä aika miettiä miten mä aion tästä edetä. 

Toivon että voin jatkaa Suomessa kilpailemista, mutta oonko mä enää valmis maajoukkueeseen, siihen kurinalaisuuteen, leireihin, kuntotesteihin? En usko, varsinkin kun ajattelen ens vuotta. Uudet maajoukkuehaut on tasan vuoden päästä, joten sillonhan mun elämä on aika erilainen. Saatan asua omassa kämpässä, saatan ettiä sellasta, käyn töissä, ehkä opiskelen? Joka tapauksessa, tiiän nyt jo että mulla ei vuoden päästä oo niin paljon aikaa kun nyt, vaikka tälläkin hetkellä se tuntuu olevan kortilla. Siks en osaa oikeen tehä ratkasua senkään suhteen alanko valmentaan omaa alkeisryhmää. Toisaalta se kuulostaa tosi kivalta ja ois hienoo valmentaa ihan ite, ihan omia junioreita. Mut se sitoutuminen saa palan nouseen mun kurkkuun. Jos mulla ei oo aikaa maajoukkueelle ens vuonna, miten mulla on omalle vikellysryhmällekkään aikaa? Koska jos mä sen otan, mun on sitouduttava siihen ja sen pitämiseen, niitten lasten oppiminen on mun vastuulla... Se kuulostaa aika hurjalta. Kaikki asiat on nyt vaan jotenkin niin isoja, niitä on niin paljon, enkä osaa tehä päätöksiä. En oo ollu koskaan hyvä siinä, nyt se vaan tuntuu entistä vaikeemmalta.

Oon siis aika suurten kysymysten äärellä ollu viime aikoina ja lisää päänvaivaa on tulossa, esimerkiks työpaikan suhteen. Tätä asiaa avaan kuitenkin sitten vasta lisää kun homma on ajankohtanen. Annettakoon anteeks siis mulle tää hieman postausten kannalta hiljasempi syksy, eiköhän kaikki palaudu pikkuhiljaa raiteilleen. On vaan pakko sanoo, että kyllä tää aikuistuminen on vaikeeta. 

Lovely dayoff

Tänään oon saanu nauttia ihanasta vapaapäivästä, kun koulupäivä peruttiin. Kerrankin sattu käymään tuuri myös sen suhteen, ettei tälle päivälle ollu ohjelmassa treenejä eikä töitä. Sain siis ekaa kertaa pitkään aikaan ihan kokonaisen vapaapäivän, minkä pyhitin ainoastaan ja vaan itelleni. Halusin kuitenkin ikuistaa muutamia kuvia kamerallekin, jotta te pääsette kurkkaan myös mitä mun chillailupäivä oikeen piti sisällään. Kertokaa toki mitä tykkäsitte ja mitä teijän vapaapäivät yleensä pitää sisällään?


teksti

tekstillä
Mun aamu alko pitkään nukkumisella, ihan ilman herätyskelloo. Tää oli se asia mitä kaikkein eniten vapaapäivässä odotin, nukkuminen! Ja kieltämättä, se teki tosi hyvää! Oon meinaan töitten takia tottunu lauantaisinkin herään suht. koht. aikasin. Ei ois vapaapäivä voinu parempaan saumaan sattua!

Kun vihdoin sain itteni hereille, makoilin vaan sängyssä ja oottelin että Aleksi tulee. Se toi mulle tullessaan viinirypäleitä ja croissantin, joista valmistinkin ihanan aamupalan. Nautiskeltiin kaikessa rauhassa hyvästä aamupalasta ja hitaasta aamusta katellen yks jakso Criminal Mindsiä. 

Collage

282_1
Kun oltiin jonkin aikaa hengailtu ja kateltu telkkaria, Allu lähti kotiin ja mä jäin nauttiin ihan vaan omasta ajasta ja siitä, ettei tarvii tehä mitään. Ja koska kello oli vasta lähemmäs yhtä, chillailin vaan iso neulepaita päällä, siivoilin vähän huonetta ja hemmottelin itteeni rasvoilla ja kasvojen kuorinnalla. Ihan perfect aamu!

255_1
255_111
Kun sain tarpeekseni yleisestä tekemättömyydestä, päätin ruveta meikkaileen kaikessa rauhassa. Mulla ei ollu oikeestaan sen erityisempää tarvetta meikata, mut halusin kokeilla uutta luomiväripalettia, jonka ostin sokoksen alennusmyynneistä viime viikolla kuuden euron pintaan. Tolla sai kyllä tosi kivaa jälkee aikaan ja noi värit oli ihanan pigmenttisiä! Paljon parempi paletti, kun vastaava Hennesiltä ostettu. Jos nyt alkais pysyyn luomivärit vähän paremmin. jopa yömyöhään juhliessakin!

339_1
Meikkauksen jälkeen vaihdoin vihdoin vaatteet päälle kauppareissua varten. En mä yleensä pukeudu kauppaan tuolla tavalla, mut valitsinkin tän asun myös samalla iltaa ajatellen kun Allun kans mennään ehkä elokuviin. 

Tosta neuleesta ja clutchista on tullu ihan mun lempparivaatteita viime aikoina. Joka kerta kun tarviin pienempää laukkua, löytyy toi beige käsipuolesta. Oonkin ihan älyttömän ilonen et löysin ton joskus kesällä Kappahlista kuudella eurolla, sen verran kovassa käytössä on toi ollu! Myös toi valkonen neulepaita on kaikessa yksinkertasuudessaan niin kiva vetää päälle kun pukeutumisinspistä ei meinaa löytyä. Pelastaa huonoimmatkin vaatepäivät ja tän kaa oon säästyny monilta asukriiseiltä!

360_1
Kaupasta mukaan tarttu mukaan ainekset mun lemppariruokaan, pasta Carbonaraan. Tää on vaan niiin hyvää! Usein oon tätä tehny iltasin mulle ja Aleksille sen helppouden ja nopeuden takia, mut tätä pääs maistaan mun iskä ja pikkuvelikin. Molemmat tykkäs! Pastat on vaan ihan rakkautta, suoraan sanottuna täydellistä! Jos mun pitäs valita yks ruoka mitä söisin loppuelämäni, se ois pasta!

290_1
Loppupäivä tähän asti onkin sisältäny Netflixin kattelua Ipadilta ja postauksen tekoo. Yleensä mä seuraan kaikkia sarjoja aina suorana telkkarista, mut nyt oon jotenkin alkanu kattoon PPL:ää mielummin Netflixistä sillon kun mulle sopii. Koko viikonloppu onkin menny mukavasti sängyllä PPL:än parissa. Harmi vaan että oon kohta kattonu tän kolmoskaudenkin, höh. Onneks Allu tulee ihan kohta, jää muutamia jaksoja vielä muillekin päiville heh!

Loppuillasta tosiaan suunnitelmissa on ehkä elokuviin menoo, ehkä elokuvan kattelemista ihan kotona. Se on ainakin varmaa että aiotaan vihdoin hankkitua eroon melkein seittemästä pullokassista, joita on vähän kertyny, heh. Pulloista saaduilla rahoilla vois vaikka ostaa jotain hyvää illaks. Nyt lähen kuitenkin nauttiin vapaapäivän viimesistä tunneista, että jaksan huomenna taas koulussa. See you soon! ♥ 

Good day

015_1

010_1  042021 (2)2009_1




035 – kopio
003 (2)2
Tänään on ollu ihana päivä! Niin tavallinen ja rauhallinen, mut siks just superkiva. Pitkästä aikaa saan viettää kunnon höntsäpäivää ilman sen suurempia suunnitelmia. Olin koulussakin tänään vaan kaks tuntia, kun pääsin jo yheltätoista. Sen jälkeen pyörin Vilman kans kaupoilla ja söin maailman parhaita croisantteja! Ostin myös kotiin vaahtokarkkeja ja suklaata, joka oli itseasiassa tosi hyvä yhdistelmä, mut älyttömän makee... 


Sokokselta nappasin mukaan loppuunmyyntialennuksista kaks nudehuulipunaa eri sävyissä ja aurinkopuuterin. Oon tykästyny noihin puniin ihan kauheesti ja aattelinkin käydä hakeen vielä yhen joku päivä, mut tällä kertaa kirkkaanpunasen! Mun säästämisestä ei tuu yhtään mitään tällä menolla... viikonloppunakin ostin uuden isomman peilin mun huoneeseen. En vaan voi sille mitään, et tuun iha hulluks ku jokaisiin kauppoihin alkaa tuleen loppuunmyyntialennuksia! Meilläkin on töissä kauhee kiire ja mulla on tosi paljon vuoroja ton loppuunmyynnin takia. En vaan enää malta oottaa uuden kauppakeskuksen aukeemista ja tulevaa vip-iltaa!

Tälleen syksyn tullen mulle on tullu ihan älytön sisustusinspiskin... vihdoin kun peili on saatu pois työlistalta, siellä kolkuttelee uus kattovalasin ja uudet tyynynpäälliset. Haha, miten musta tuntuu et en oo koskaan täysin tyytyväinen mun huoneeseen? On vaan niin ihanaa ostella kaikkia uusia sisustusjuttuja! Jos sitä siis lähtis tänään illalla tyynykaupoille, who knows?

// Tiiän et oon ollu tosi epäsäännöllisen säännöllinen postaaja viime aikoina, mut toivon hartaasti että tekin taas ilmottaisitte olemassaolostanne kommenttien muodossa. Ois kiva tietää ootteko siellä vielä! 

Tallinna

Huhhuh, en tiiä ees mistä alottasin. Parissa viikossa on ehtiny sattuun kaikenlaista. Esimerkiks se, että mun kone hajos jälleen kerran. Ei siis ihme, että pääsen postaileen nää melkeen kahen viikon takaset Tallinnakuvat vasta nyt, saatuani veljen vanhan ja ihan umpisurkeen koneen vihdoin toimintakuntoon. No mutta en valita, onpahan ees jotain millä postata. Ja täten mulla onkin nyt ilo ilmottaa, Im back!

Ja mikäs sen parempaa kun palata kunnon postauksen kanssa, enjoy!

020098126053_1Collage1009128_1




018

097_1


115

Vein siis Aleksin myöhäseks ylioppilaslahjaks Tallinnaan yheks yöks. Saatiin hyvin sovitettua toi matka elokuun loppuun just meijän kolmannen vuosipäivän ja allun synttäreitten aikoihin. Ei siis todellakaan paha, saatiin kolmet juhlat juhlittua kerralla, haha!

Meillä oli ihan älyttömän upee miniloma ja ihana hotelli kivalla paikalla. Reissun tarkotuksena oli vaan viettää aikaa yhessä ja rentoutua. Onnistuttiin tässä tavotteessa paremmin kun hyvin ja muistin taas miten ihanan ihmisen kanssa saankin jakaa aikaani. ♥

Ton kahden päivän aikana me syötiin hyvin ihanissa ravintoloissa, istuskeltiin terasseilla ja shoppailtiin sen verran mitä toi miespuolinen nyt jakso mukana roikkua. Tein muutamia ihania löytöjä ja löysin ihan uuden lempparikaupan Reservedin. Ikävä kyllä ton liikkeen laaja ja halpa valikoima kostautu myöhemmin, kun kuvissa olevat housut hajos kolmannella käyttökerralla. Vitsi mua ottaa päähän, tykkäsin noista tosi paljon! 

Reservedin lisäks käytiin katsastamassa tietty perus Pull & Bearit ja Bershkat yms. Teinkin muutamia kivoja löytöjä, jotka voisin esitellä teille, jos teitä kiinnostaa? Ihan matkan lopussa poikettiin myös tietty hakemassa Superalkosta kotiin viemisiä! Mulla vaan sattu siellä ihan älyttömän huono tuuri ja onnistuin hajottaan kaks Breezeriä. En oikeesti tiä koska mua ois hävettäny yhtä paljon ku sillon, se oli kamalaa kun vihanen vartia vaatii sua siivoon ja ihmiset tuijottaa!

Kaikinpuolin muutamista vastoinkäymisistä huolimatta Tallinna oli ihana paikka pienelle lomalle ja tälläselle henkilölle joka ei puhu sanaakaan Englantia. Mutta vaikka reissussa oli mahtavaa, huomasin miten se vaan kasvatti mun ääretöntä matkakuumetta entisestään... Kyllä mä vielä joskus ulkomaille taas pääsen, hope so! 

Nyt on aika siirtyy nukkuun, että jaksan huomisen koulupäivän! Palataan uuden postauksen merkeissä nopeemmin kun uskottekaan!