VIIME KUUKAUSIEN IPHONEKUVIA

Ensinnäkin, kiitos ihan älyttömästi kaikille jotka edelliseen postaukseen kommentoi niin ihanan tsemppaavaan sävyyn. En millään uskonu saavani edes noin montaa kommenttia liittyen toiveisiin mun blogin jatkamisesta. Ne anto mulle ihan kauheesti uutta puhtia tän homman suhteen ja aattelin, että kun tässä "uudelleen" alotellaan, niin jos nyt heti alkuunsa otetaan pieni kertaus siihen mitä tän muutaman edellisen kuukauden aikana on mun elämässä tapahtunu? Lisää jokapäiväistä laiffia löytyy Instagramista (veraawi), josta monet näistäkin postauksen kuvista on napattu!

Collage3

1. Lisäsin tän kuvan tänne kahdesta syystä. Eka syy on toi Cubuksen neulemekko, se vaan on niiiin täydellinen. Vähän huono vaan töissä pidettäväks kun ei mulla oo sen kanssa mitään kivoja sukkiksia, höh. Toinen syy on toi tukka, herranjumala en muista koska mulla olis viimeks ollu noin hyvä hiuspäivä. // 2. Joo, mäkin sorruin kuukausi takaperin ostaan ton Anastasia Beverly Hillsin Contour Kitin, kun sen sai Net-A-Porterista vajaalla kolmellakympillä! En mä tota oikein vieläkään osaa mitenkään erityisen hyvin käyttää, mut en kyllä osais olla enää ilmankaan. Huikee tuote! //

collage 7 3. Erään päivän asun #details. Otettiin samasta asusta ihan ootd-kuvatkin, mutta ne ei päätyny koskaan julkaistavaks asti, haha. Huomatkaa, että taas on päällä neulemekko! // 4. Iltavuoron ainoot hyvät puolet: pitkään nukkuminen ja rauhalliset aamut. //

Collage 9  
5. Johonkin kameran muistikortille unohtunu kuva Korkeasaaresta, jossa käytiin Allun kanssa jo joskus elokuun alussa kun tarkeni hameessa ilman sukkiksia. Se oli niin ihana päivä. ♥ // 6. Perhepäivällisellä Cantina Fiestassa. Tääkin jo astetta vanhempi kuva koska tarkeni syödä ulkona. //

Collage  
7. Meitti kaupan pihassa venailemassa että isi hakee kaljaa kesken ajo-opetuksen (vitsivitsi), sillon on aikaa selfieille. Vihdoin tässä vaiheessa on teoriakoe käytynä ja enää muutamien onnistuneiden ruutuunperuutusten jälkeen inssi kutsuu. Oon kieltämättä näin puolentoista vuoden ajoharjottelun jälkeen aika ilahtunu asian etenemisestä. // 8. No vähän lisää hitaita aamuja, ei mulla muita ookkaan enää. //

Collage 8  
9. Ei vitsi kattokaa mitä löysin Prismasta muutama kuukausi sitten. Nyt mulla on kissanruokakuppi oottamassa tulevia Brûnoa ja Boratia. Ostin myös tänään kirpparilta tosi hyväkuntosen kissankuljetuslaatikonkin, mut hei... missä ne kissat on? No odottaa vielä syntymäänsä kasvattajilla, heh.  // 10. Ainon kanssa nauttimassa kauniista keltasesta maisemasta. Nyt ulkona tosin ei enää tolta näytä, ei lähellekään... //

Collage2

11. Asa - Taulu, yks viimeaikojen eniten luukutettu kipale. Tää vaan on niin täydellinen. // 12. Voi minun Miimuvauva. Jos vaan saisin ottaa Miukun mukaan omilleni muuttaessani, en hankkis uusia kissoja vaan veisin kotoa tämän. Miina on elämäni rakkaus! ♥ //

Collage5

13. Tää kuva ihan vaan siks että enää TJ36. 347 lähdettiin ja nyt Allu on sotimassa viimesiä leirejä ja tulee vihdoin joulukuussa kotiin. En vaan enää malta oottaa että tää tuska on ohi!!! // 14. Kynttiläkauden avajaiset meitsin ylähyllyllä. Kattokaa tota ihanaa tarjotinta jonka löysin alkusyksystä kirpparilta. Niin ihana. ♥ Kiinnostasko muuten ostospostaus, oon meinaan tehny vaikka mitä ostoksia niin kirppareilta kun kaupoistakin? //

Collage4

15. No taas vähän auringon ja ruskan kaipailua. Ulkona oli vaan niin nättiä vielä joku aika sitten! // 16. Ja jälleen myös vähän yksityiskohtia yhden päivän asusta. Noi kengät vaan on parhaat ikinä, en melkeen töissä enää muita käytäkkään! //

Collage6 
17. Selfie yhdeltä viime viikkoiselta päivältä töihin mennessä. // 18. Historiallinen kuva - seison bussipysäkillä menossa kohti viimestä pähkinänmyyntivuoroa. Se oli huikeeta sen kuukauden mitä siellä kerkesin oleen, mutta nyt teen kyllä ihan unelmaduunia uudessa paikassa. Vaikka no okei, ei oo urheilukaupan voittanutta vaan samalla viivalla mennään, haha. //

MITES TÄÄ MUN BLOGI?

Mä en oikeestaan edes tiiä mistä mä alottaisin. Mua ehkä vähän jännittää kirjottaa tästä aiheesta ja julkasta tää. Viimesimmästä postauksesta on melkein _kaks_ kuukautta, niinkun tekin ehkä ootte huomannu. Toi tauko taitaakin olla (melkein) pisin mitä mulla on bloggaamisesta koskaan ollutkaan, ja se on ihan oikeesti tuntunu tosi hyvältä. Vaikka onhan tää koko vuosi ollu melkein yhtä taukoo, pakko se on myöntää.

Mutta kyllä mä muistan ajan kun en joskus voinu kuvitella edes yhtä viikkoa jolloin en olis postannu. Otin kerran koneen mukaan jopa neljän päivän Barcelonan reissulle, ihan vaan siks että halusin päivittää tänne kuulumisia reaaliajassa. Mut pakkohan se on oikeesti ääneen sanoa, että kaukana on ne ajat, enkä koe vieläkään erityisesti kaivanneeni blogin pariin. Tai no tietysti aina toisinaan on tullu sellanen fiilis että "pitäskö..." mut en vaan yksinkertasesti saa koskaan avattua läppärin kantta. On niin paljon helpompaa ottaa Ipad syliin ja avata netflix yhellä napin painalluksella. Ja mitä mä oon blogeja kuitenkin taukoni aikana tullu lukeneeks, monilla tuntuu olevan sama ongelma. Monet vielä puoltoista vuotta sitten aktiiviset blogit on hiljenny, ehkä lopettanu kokonaan. Kommenttikatokin tuntuu olevan nykyään melko yleinen ilmiö blogipiireissä.

178
Kun mä vuonna 2010 alotin ensimmäisen kerran bloggaamaan, saatoin kirjottaa postauksia ilman kuvia. Tai jos laitoin kuvia, ne oli otettu tietokoneen webbikameralla keltasessa valossa. Sillon sitä tuli kirjotettua ihan vaan itelleen, enkä mä edes miettiny lukeeko tätä kukaan. Se sama into ja fiilis pysy kehittyessäkin. Järkkäri tuli mukaan kuvioihin, valokuvausharrastus alko ja muoti rupes kiinnostaan. Mutta edelleen, mä tein tätä kaikkee samalla sydämellä kun bloggausurani alkuaikoina. Muistan kun mun blogi oli ehkä oman vuorensa huipulla vuosina 2012-2013, mulla oli inspiraatioo ja paljon olinkin. Postasin lähes päivittäin, ja jokaisella postauksella oli idea ja merkitys. Niitä ei tarvinnu keksiä väkisin ja kaikki kuvat oli hyviä, ilman lavastusta tai hedelmäviipaleiden asettelua. Missä vaiheessa blogimaailmasta katos tää huolettomuus? Missä vaiheessa musta itestäni tuli niin kriittinen, että jouduin ottamaan jonkun postauksen kuvat kolmeen kertaan, eikä ne päässeet silti koskaan julkaistavaks asti? Millon bloggerin avaaminen alko enemmän ahdistaa kun rentouttaa? Ja ennen kaikkea, mihin hävis se inspiraatio ja palava halu bloggausta kohtaan?

Mua jotenkin ahdistaa edes kattella postauksia 2,5 vuoden tai jopa 3 vuoden takaa. Tuntuu, että jokainen postaus oli aidompi kuin nykyään, jokainen kuva parempi, mä kauniimpi, parempi poseeraan ja jopa parempi kuvaamaan. Mua niin ahdistaa kun tuntuu että koko blogi ja minä itte on menny vaan alaspäin näiden muutaman vuoden aikana. Kun vertaan itteäni vanhaan minään, löydän niin paljon virheitä, asioita mistä en pidä itessäni. Jotenkin tuntuu, että mä en ole enää niin hyvä, ja ettei tää blogi ole enää niin hyvä. Hävettää myöntää, mutta mä oon paininu näitten ajatusten kanssa ainakin puoli vuotta. En päivittäin, en ees viikottain, mutta aina silloin kun blogi tulee mun ajatuksiin, silloin mä mietin miks tää oli joskus niin paljon parempi. Osittain näiden ajatusten takia en oo osannu edes kaivata tätä harrastusta kamalasti. Ehkä myös siks, koska kukaan muukaan ei oo kaivannu. Nykyään uusia blogeja ilmestyy päivittäin ja kilpailu on kovaa. Jos haluaa omalle blogilleen seuraajia pitää olla tosi hyvä, aina vaan parempi ja parempi. Kun joskus avaan jonkun ihan tuoreen blogin, jossa on vaikka vaan kolme postausta, saatan ajatella; "Toikin on jo nyt mua parempi, joten miks jatkaa enää?"

Uusi kansio16
Musta on ehkä vähän surullista, että oikeesti ajattelen tälläsiä asioita. Se että vanhojen postausten lukeminen saa mut kaipaamaan elämää kolme vuotta sitten ja tekee olon kaihoisaks, ei vaan oo hyvä juttu. Blogin pitäs olla paikka joka tuottaa iloa niin kirjottajalleen kuin lukijoillekin. Se ote on kadonnu multa jo ajat sitten, ootte tekin sen varmasti huomannu. Mulla vaan kesti melkein vuoden verran myöntää se, myöntää että mun blogin parhaat vuodet on jo takana päin, ja jos joskus haluan vielä saavuttaa sen ja saavuttaa muita asioita mitä sillosesta elämästäni kaipaan, on asialle oikeesti tehtävä jotain. Mun tekis melkein mieli poistaa kaikki, jokaikinen postaus ja vaihtaa blogin nimikin ja alottaa vaan ihan alusta. Mutta mä en aio tehdä sitä vaikka kuinka toisinaan haluaisin. Kaikki mitä tänne oon kirjottanu, kaikki se kasvu henkisesti ja fyysisesti, kehittyminen kuvaajana, punasen langan ja bloggausinnon kadottaminen, ne kuuluu kaikki tänne, mun blogin historiaan. Ne toimii myös todella korkeana rimana, jonne aion vielä joskus uudestaan ylettää. Jostain on nyt vaan kuitenkin alotettava, ja mä päätin, että se uus alku on nyt.

Haluan päästä pois siitä pinnallisesta bloggaamisesta, kuvien lavastamisesta ja siitä, että mä olen vaan etäinen henkilö joka tätä blogia kirjottaa. Haluan päästä taas lähemmäs lukijoita, saavuttaa sen vuorovaikutuksen kommenteissa, kirjottaa postauksia vaan siks että rakastan tätä hommaa ja haluan. Ja ennenkaikkea, mä haluan lukee vanhoja postauksia hymyillen ja ajatella, että oon kehittyny kaikessa parempaan suuntaan. Haluun pystyä ajatteleen, että vuosi 2015 oli mun blogin huonoin vuosi, mutta sitä seuraavat parempia kun koskaan.

159
Mun blogitauko päätty N-Y-T, ja mä oon niin takas kehissä. En tiedä kauanko siihen menee ja kuinka usein mä postaan, mutta aion löytää sen kadonneen kipinän ja punasen langan. Aion olla taas yhtä ylpee mun blogista tulevaisuudessa, kun olin muutamia vuosia sitten päästessäni Indiedays Inspirationiin, tai tullessani valituks moniin suosikkiblogipostauksiin. Koska mä voin kyllä lopettaa bloggaamisen, mutta näin pitkän ajan jälkeen, bloggaaja ei koskaan lähde musta. Aina jokin tässä hommassa vetää mua puoleensa, enkä mä anna muutamien huonompien blogiaikojen pilata tätä kaikkee mitä oon tällä saavuttanu. Sitä paitsi, eikai kaikki niin huonosti voi olla? Mä teen unelmieni duunia, Aleksin vuoden kestäny armeija loppuu ihan kohta ja me päästään muuttaan yhteen. Paljon on ollu muutoksia elämässä ja paljon sellasia on edessä, joten tehdäänpä nyt muutoksia bloginkin suhteen! Niimpä mä hyppään takas bloggerin raiteille, ja toivon, että tekin löydätte uudestaan tänne lukeen mun juttuja!  

Jos teitä on siellä vielä, ilmottakaa itestänne ja kertokaa mitä te toivotte tältä "uudelta" blogilta ja uudelta multa!

VÄHÄN TÄTÄ VIIKKOO

058009108101051079 Heeippa! Viime postauksesta on jo kaks viikkoo ja sen aikana on tapahtunu... no ei paljon mitään! Lyhyesti kerrottuna kuitenkin; oon alottanu siellä uudessa työpaikassa ja sen takia viikot onkin ollu tooosi työntäyteisiä ja muutenkin täynnä ohjelmaa. Pikkusen pääsin rauhottuun tällä viikolla, kun muhun tarttu tää perinteinen syysflunssa. Viettelin alkuviikon sängyn pohjalla korvatulehduksen ja postiontelon takia, juoden kuumia juomia ja katellen paljon Netflixiä. Nyt alan kuitenkin olla jo elävien kirjoissa, ja nautin vapaasta viikonlopusta ekaa kertaa neljään viikkoon! Oon tosiaankin tän tarpeessa, koska tän jälkeen taas seuraavat kolme menee töiden parissa. En kuitenkaan valita, ihanaa että on tekemistä ja saan kunnolla säästettyä rahaa huonekaluihin ja muihin kodin juttuihin. Tässähän alkaa tunteen ittensä jo aikuiseks pikkuhiljaa!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, lähen pitkästä aikaa treenaamaan, tosin ihan varovasti vaan antibioottikuurista johtuen. Palaillaan mahdollisimman pian, hyvää viikonloppua teille! ♥

MEIDÄNKIN BOYFRIEND TAG

Moi! Oon jo pitkään naureskellen lukenu näitä "Boyfriend tag" haasteita muiden blogeista ja päätin, että mun on vaan pakko saada Allu tekeen tää myös meijän viimeviikkoisen vuosipäivän kunniaks. Ja no, sainkin, mutta homma vaati paljon suostuttelua ja vapauden vastata näihin kysymyksiin mitä vaan, miten vaan. Joten kaikki vastaukset on suoraan ton toisen kirjottamia, just sen omalla hassulla tyylillä. No okei, jouduin ehkä vähän (paljon) siivoon tota hymiöiden rivistöä ja lollottelua pois, koska muuten jokainen vastaus ois ollu täynnä "XDXDDXDXDXDDDDD LELZZ" tyylisiä välispiikkejä. Muuten tää on tosi Aleksimainen.

Toivottavasti tää naurattaa teitä yhtä paljon kun nauratti mua! Musta on vaan niin hauskaa lukee näitä. Pistää miettimään, että millasen tyypin kanssa mä oikeen seurustelen, haha. Ja voin paljastaa, että neljä vuotta tuli viime viikolla täyteen, eikä se silti tiedä mun silmien väriä? 

Nauttikaa muuten kuvista! Kuvituksena toimii Aleksin niin ihanat vanhat kuvat, ennen inttitukan leikkausta. Mä meinaan tajusin, että mulla ei oo Allusta yhdenyhtäkään yksinkuvaa sitten viime vuoden elokuun jälkeen, hui?? Tälle asialle pitää kyllä tehä jotain!

( harmaa teksti = mun kommentteja Allun vastauksiin)

107
Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisimmin pyörii?
- Jokin outo sarja minkä Vera on löytänyt netflixistä.
Jaa että outo sarja? Ihan perussarjoja Teen wolfit ja muut mun mielestä on, haha.
  
Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Valkosipulikastiketta todennäköisimmin!

Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Ei tule mieleen mitään erityistä inhokkia, mutta yleisesti sanottuna jokin hänen mielestään tylsä ruoka.... = eli melkein kaikki mistä itse pidän.
Tää vastaus ei varmaan avaa kauheesti asioita, joten tarkennetaan: Aleksi suosii niin perusruokaa kun voi olla, kuten makaroonia ja jauhelihaa tai kanaa ja riisiä... siis ilman kastiketta, what?? Ja oon joskus erehtyny sanoon, että se on tosi tylsää ja mautonta, niin mähän saan nykyään kuulla tästä aina jos joku ruoka ei kelpaa. Very funny Aleksi, very funny.

Menette ulos syömään ja drinkeille, mitä hän tilaa?
- Hampparin ja lisäks siiderin tai kokiksen.

Mikä hänen kengänkokonsa on?
- Taitaa olla joku 38~?
No ihan okei vastaus. Muuten 37, mutta Nikeissä 38, joten ei ihan metsään sentään menny tääkään!

Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
- Verallahan itseasiassa on useita keräilyn kohteita! Ensimmäisenä mieleen tulee Niken kengät mitä se tuntuu hamtsraavan oikeen huolella monet parit. Toinen juttu mitä se  keräilee, on kaikenmaailman oudot kauppapussit. Esim. Victoria's Secret, Tommy Hilfiger ja muut sellaset kauppapussit lojuu nätisti aina jollain pöydällä koska ne on muka "hienoja".
No nehän on hienoja, eikö??

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Suklaata, tai mitä tahansa missä on erittäin paljon sokeria tuntuu kelpaavan tosi hyvin.

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Vähän laidasta laitaan.. Esimerkiks sellasta teknojumputusta mistä tulee päänsärky ja sitten sellasta kunnon ghettoräppiä!

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Komedialeffat tuntuu olevan eniten mieliksi!
 
Minkä väriset silmät hänellä on?
- Siniset.
Siis mitä?! Et sä vaan voi vastata tähän väärin, hahaha. Mun silmät on harmaat, joissa on vähän vihreen ja sinisen sävyä, mutta ei todellakaan siniset. Mitä sä oot tän neljän vuoden aikana oppinu jos et edes tota tiedä?

Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Hmhmhm, yhtä nimeä ei tule mieleen mutta Kanalauman jäsenet kyllä ainakin kuuluu parhaisiin. XD LEL
Lisätään nyt vielä, että Kanalauma on siis yhden whatsappi ryhmän nimi, johon kuuluu nimenomaan mun parhaita ystäviä. Että ei huono tämäkään, hassua vaan että ekana tulee mieleen ryhmän nimi eikä kyseiset henkilöt.


124_1

Asia, mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- Varmaan se kun mun keskittyminen vähän tuppaa ailahtelemaan jonkun pitkän tarinan aikana, ja tän seurauksena sitten kun Vera on kertonut tarinan loppuun, pyydän kertomaan sen uudestaan.  Niin ja sitten se ei tykkää siitä kun kiusaan sitä aikas usein. 8D  V
Kyllä, todellakin allekirjotan ensimmäisen kohdan. Toi on vaan niin raivostuttavaa ja tapahtuu ainakin kerran päivässä. Ei ne miehet kai osaa keskittyä kun yhteen asiaan kerrallaan...

Asia, mitä hän tekee, josta sinä et pidä?
- No, olen syntipukki kaikelle pahalle mitä tapahtuu. Esim. jos on inhottava päivä/asiakas töissä tai huonosti menneet treenit niin se on aina automaattisesti minun syyni. 8D

Missä hän on syntynyt?
- Suomessa
Mikä vastaus taas, ei luoja. :-D

Millaisen synttärikakun hänelle leipoisit?
- No ei ole tapana leipoa, mutta jos olisi ihan pakko, ostaisin kakun ja väittäisin sitä itse leipomakseni.

Minkä parissa hän mieluiten viettää useita tunteja?
- Koneella tai tabletilla

Missä hän on erityisen hyvä?
- Nukkumisessa ja helppojen asioiden hankaloittamisessa.

Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- Varmaankin semmoset oudot "ruisleipäpizzat" mitä vera tekee mikrossa 8D
No ei ne pizzat nyt niin outoja oo... Joskus piti laittaa reseptiä jakoon tänne bloginkin puolelle, mutta ehkä asiaa pitää harkita vielä, jos ne kerta on kummallisia. 
  
Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Laukkua, lompakkoa ja puhelinta! Jostain syystä Vera ei kanna aina avaimia mukana ja sitten ihmetelläänkin, että miksi ei päästä kotiin sisälle!

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- NÄLKÄ ja päättämättömyys. Huonoina päivinä tuntuu kyllä siltä että seinätkin ärsyttää sitä.

Entä piristymään?
- pääasiassa RUOKA ja ns. "hipsutukset".
Heh, hipsutukset on jotain niin ihanaa, tiiättekö? Sitä sellasta että sormenpäillä piirrellään vaikka selkään tai käsivarteen. ♥

14944003298_86fd0b44f9_o Mikä on hänen ihanin luonteenpiirteensä?
- Autismi. Ei vaan, vitsivitsi. Oikeesti Veralla on erittäin hyvä huumorintaju! Ainakin mun oudot jutut tuntuu aina naurattavan ja uppoovan.

Entä ärsyttävin?
-#räjähdysvaara! Eli jos joku asia menee vähän huonommin niin se äkkiä eskaloituu niin että sitten kaikki muukin menee huonosti ja on tyhmää. XD

Ketä julkisuudenhenkilöä hän ihailee?
- Hmmmm, ei Vera mielestäni ole ainakaan maininnut ketään tiettyä nimeltä, mutta kyllä se varmaan IG:ssä jotain julkkiksia stalkkaa. Lol, creeper vera.

Millainen hän on kumppanina?
- Se on hauska vesseli, melkein verrattavissa kissaan. Eli tekee mitä haluaa ja jos siihen ei mene mukaan niin KALTOIN KÄY! (Joko tää loppuu, hajoon pikkuhiljaa.)
Verrattavissa kissaan? Kiitti vaan taas sullekin. Kostoks tää jatkuu vielä hetken! 

Milloin hän tapasi vanhempasi ensimmäistä kertaa?
- En muista tarkkaa ajankohtaa, mutta varmaan jonkun muutaman kuukauden seurustelun jälkeen? (plz Vera, lopetetaan tää kirjotusjuttu jo).
 
Entä milloin tapasit hänen vanhempansa ensimmäistä kertaa?
- En muista tätäkään tarkkaan,  mutta Veran iskän tapasin lähes joka ilta silloin kun alettiin seurustelemaan, eli elokuun lopussa. Tää tapahtu vielä niin, että aina kun toin Veraa kotiin noin kello 22.30, oli sen isä pesemässä autoa siinä pihalla. Siis illalla pimeessä?
Joo, ikävä myöntää mut tää on totta... Tätä kesti melkeen kuukauden verran ja valehtelematta joka ilta... Naurettavaa.

 Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Sellanen tietokonepeli, Rollercoaster Tycoon 3, missä rakennetaan huvipuistoja. Vera on varsinainen NERD.
 
Millainen on hänen kotilookinsa?
- Erittäin rento (Vera saattaa olla univaatteissa kokopäivän)

Kuinka kauan hän on pitänyt blogia?
- Toukokuu 2010--> tämä hetki. Enkä luntannut. XD 
Voi kyllä lunttasit... Jäit kiinni ihan siks, että vanhimpia postauksia ei oo enää edes olemassa, sen näkee vaan hallintatiedoista. Joten hyvä yritys! :-D

2013-08-041Vera on tossun alla, kuitenkin haluatte tietää ja mä oonkin sen verran ovela ja piilotan sen tänne! Aleksi is the BEST

ENTÄS TÄSTÄ ETEENPÄIN?

Moikka! Niinkun oon menossa aikasemmassa postauksessa jo vihjaillutkin, mun elämässä on sattunu monenmoisia asioita viime aikoina, ja vihdoin alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä ja tulevaisuus hahmottua. Tässä postauksessa ajattelinkin taas vähän avata mun elämää enemmän ja nimenomaan pohtia, mitä tapahtuu seuraavaks? Ehkä on ihan hyväkin laittaa asioita tähän kirjalliseenkin muotoon, kun ei tunnu pysyvän edes omien ajatuksien perässä kovin hyvin, heh. Näistä pohdiskelevimmista teksteistä on myös tykätty, joten tyrkätään jälleen yks lusikka soppaan.

098
Kun mulla koulu toukokuun puolessa välissä vihdoin loppui, ei silmissä siintäny eikä mieleen mahtunu mikään muu kun huutava tarve lomasta ja nimenomaan pitkästä lomasta. Mä ajattelin vaan että oon ansainnu puol vuotta ihan iisiä elämää ja vasta kun Aleksi pääsee armeijasta, rupeen ehkä joulukuussa, ehkä vasta tammi-helmikuussa ettimään töitä. Päätin, että siihen asti makoilen pääsääntösesti kotona tehden satunnaisesti tätä mun osa-aikasen duunia. Jep, kiva idea ja silleen, mutta en tuolloin ajatellu sitä, että lomailu ei ookkaan niin kivaa yksin. Mun pieneen mieleenkään ei mahtunu se tosiasia, että lähestulkoon jokainen mun ystävä muuttaa pois tästä pikkukaupungista kesän aikana. Vasta kun ne alko yks toisensa jälkeen jättään hyvästejä, eikä poislähtevien ystävien määrä mahtunu kahden käden sormiin, aloin hiffata koko homman.

Ite lomailuhan oli tosi hauskaa. Alkukesä meni lepposasti kavereiden kanssa ollessa ja muiden syksyllä alkavat opiskelut tuntu tosi kaukaiselta asialta. Mutta ennenkun huomasinkaan, kaikki pakkaili muuttolaatikoita, eikä kenelläkään ollukkaan enää aikaa tulla rannalle tai shoppailemaan. Tilannetta pelasti kuitenkin se, että mulla oli paljon töitä. Niimpä sysäsin ajatukset yksinäisyydestä syrjään ja nautin kesästä töitä tehden ja satunnaisesti kavereita nähden.

Uusikansio13
Vaan eipä aikaakaan kun työvuorot alko väheneen kun vakkarit palaili lomiltaan takas sorvin ääreen. Elettiin heinäkuun loppua ja tässä vaiheessa mua alko ihan oikeesti ahdistaa. Aikasemmin kaikkien opiskeluhehkutukset oli menny toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ekaa kertaa elokuun alussa musta tuntu että jään yksin. Olihan se aika "matto alta" fiilis kun sun läheisimmät ystävät 17-vuoden ajalta muuttaa muualle. Toki, niillähän varmasti rankempi taival ja isommat muutokset on edessä kun mulla, että ei sillä. Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin, kyllä mulla jää tänne vielä muutamia ystäviä, ja monenmonia kavereita joita tulee silloin tällöin nähtyä. Mutta ne ihmiset ketkä on ollu sun elämässä lähes jokapäiväisesti aina, ei ookkaan enää jatkuvasti paikalla, tai tuo suklaata kun oot kipeenä. Onhan se vähän outo muutos?
 
Tästä kuitenkin päästään aasinsiltana siihen, että kun ahdistus alko tosissaan iskeen, eikä 5 päivää viikossa yksin kotona makoilua enää oikeen kiinnostanukkaan, totesin, että mun on pakko keksiä jotain tekemistä. Tiesin, että Aleksiakaan ei tulis pahemmin nähtyä armeijan takia vielä 3,5 kuukauteen, joten sille ajalle olis hyvä keksiä aktiviteettiä. Niimpä mä päätin alkaa hakemaan töitä, ja vielä mahdollisimman isolla tuntimäärällä. Kyttäsinkin MOL:n sivuja valehtelematta useita kertoja päivässä, mutta myyjän paikat oli tosi vähissä. Tätä jatku pitkään, kunnes muutama viikko taaksepäin aukes haku tosi kivaan liikkeeseen, jonne pistinkin hakemuksen menemään. Tätä kautta pääsinkin elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun (whaaat), ja seuraavaan vaiheeseen.. ja vielä sitä seuraavaan... Ja kyllä, nyt kyseinen työpaikka on mun.

099
En kestä miten tuntuu asiat nyt kolahtelevan tälleen kohdalleen. Mulla on kaks ihan mahtavaa työpaikkaa, joilla saan viikkotunnit melko täyteen, joka taas auttaa siinä, että voin vihdoin alkaa haaveilemaan ihan realistisesti yhteenmuutosta Aleksin kanssa. Kissahaaveetkin on päässy ihan uusiin ulottuvuuksiin kun oon tsekkaillu sopivia kasvattajia ens kevättä silmällä pitäen. Asuntoja on kyttäilty tiuhaan tahtiin netin välityksellä ja sisustushaaveet on lähteny lentoon jo aikoja sitten. Alkaa tuntuun siltä, että vihdoin kaikki tuleva on ihan käden ulottuvilla. Pian Allu pääsee reserviin, varataan kissanpentuja ja rakennetaan sohvapöytää. Oon jo nyt niin innoissani, vaikka tiedän että aikaa tähän kaikkeen menee ainakin 3 kuukautta, ehkä jopa vuosi, riippuen miten asiat nyt etenee. Nyt vaan on sellanen fiilis, että mun aikasemmat haaveet oli nimenomaan vaan haaveita, mutta nyt ne vihdoin käymässä toteen!

Eikä vieläkään mitään huonoa kerrottavaa! Tiiättekö sen tunteen kun tutustutte johonkin ihmiseen ja teistä tuntuu että oisitte tuntenu aina? Mulle kävi niin, ja vielä työnhaun ryhmähaastatteluvaiheessa. Vaihdoin muutaman sanan yhden haastattelussa olleen tytön kanssa ja huomattiin juttelevamme vielä yli tunti haastattelun jälkeenkin. Eikä todellakaan tuntunu siltä, että olisin nähny tän ihmisen sinä päivänä vasta ekaa kertaa, vaan tuntu siltä että oltas vanhoja tuttuja. Parastahan tässä on vielä se, että tääkin tyttö pääsi samaan duunipaikkaan ja ollaan nyt työkavereita, päivittäin yhteydessä. On vaan niin ihanaa saada uusia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, kun toiset on kauempana. On ihana saada ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen rutiineja ja hypätä vanhaan tuttuun oravanpyörään. On ihanaa, että elämässä on taas sisältöä. On vaan niin ihanaa tehdä jotain. Oon niin ilonen tästä kaikesta!

Uusikansio11 Ja mainittakoon vielä lisäksi, että oon vihdoin saanu taas otteen ajokortin ajamiseen. Kävin liukasradalla tällä viikolla ja inssi sekä kirjalliset alkaa oleen enää muutaman ajotunnin ja parkkeerausharjotuksen päässä. On tätä kyllä kieltämättä yli vuosi yritetty tehdäkin, saamatta mitään aikaan. Ehkä vihdoin tääkin asia saatas hoidettua, tarmoo ja yritystä mulla ainakin on nyt enemmän kun koskaan. Uudet tuulet puhaltaa joka suunnasta ja tää tekee mulle niin hyvää.

Ja ettei yhtään liian vähän olis puuhaa, niin mä liityin vielä paikallisen ratsastajainliiton hallitukseenkin vikellysedustajaks. Tähän päälle omat treenit ja alkeisryhmän valmentaminen, niin alkaa kieltämättä viikkokalenteri olla aika täynnä. Enkä olis uskonu sanovani tätä, mut oon kaivannukin just tätä, kiirettä ja rytmiä elämään.  

On vaan niin siistiä, että joskus tuntuu elämässä menevän hetkellisesti niin hyvin, ettei oo muita kun ilosia asioita kerrottavana. Ja voi rehellisesti sanoa olevansa onnellinen. Mä voin nyt just sanoo niin. Muistakaa tekin nauttia elämän iloisista asioista, ne auttaa jaksamaan vaikeemmat ajat, kun sellasia osuu kohdalle! Ja koska tiiän, että onni on katoavaista, nautinkin nyt siitä, että mulla on kaikki hyvin. Toivottavasti on sullakin. ♥

LOPPUKESÄN ASUVALINTA

Moooi! Ostin tänään ton ihan törkeen ihanan kauluspaidan Vero Modasta alennuksesta, vaan kaheksalla eurolla! Ihastuin siihen niin paljon, että kun lähettiin Ainon kans kaupungille, vedin sen heti päälle ja halusin napata asukuvatkin samantein. Ja vaikka ite sanonkin, musta kaikki tässä outfitissä käy aika hyvin yks yhteen, vai mitä mieltä ootte?

Mulle kuuluu muutenkin tosi hyvää. Elän jänniä hetkiä (hehe) ja nää ihanat loppukesän säät on saanu mielen virkeeks. Ulkona ja rannalla on tullukin nyt vietettyä aikaa enemmän kun laki sallii. Viikonlopuks hommat vaan paranee kun luvassa on työporukan iltamat ja juhlistetaan ehkä vähän mun ja Allun tulevaa neljävuotispäivää. Näistä asioista kuitenkin lisää myöhemmin, nyt tsekataan asukuvat!


151145088Uusi kansio10139054108098 Jees, elikkä mitä mieltä siellä ollaan? Ite näytän tälle asulle peukkua ja nautin siitä, että vielä voi pitää sortseja ja hameita. Kohta onkin jo huomaamatta syksy, joten tästä pitää nyt nauttia niin paljon kun voi! 

Asiaakin ois vaikka miten paljon, mutten saa koottua ajatuksiani mitenkään järkevään muotoon, joten jätetään ne ihan suosiolla ens kertaan! Onpahan jotain odotettavaa, eikö?

OLENKO AINOA JOKA...?

Heippa! Kerrankin löysin sellasen "kiertopostauksen", josta mäkin innostuin. Nää tälläset on ollu tapetilla blogeissa jo keväästä lähtien, mutta nyt sain vihdoin aikaseks tehdä myös! Tän tekeminen oli ihan älyttömän hauskaa ja huomasin, että mitä pidemmälle pääsi, sitä enemmän vaan alko tuleen asioita mieleen. Joten... tässä ei todellakaan oo kaikki. 

646
Olenko siis ainoa joka...?

Juo limunsa mieluiten tölkistä?

Jos joutuu kuitenkin juomaan pullosta, jättää aina pohjalle tilkan?

Tarkistaa joka ilta nukkumaan mennessä ainakin kolme kertaa että herätys on varmasti päällä ja oikeaan aikaan?

... Eikä voi laittaa kyseistä herätystä tasaminuutein (8.00, 8.10, 8.30 jne), vaan aina esimerkiksi 8.03 tai 8.26?

Kurkkaa myös joka ilta sängyn alle mennessään nukkumaan, vaikka tietää ettei sinne mahtuisi mitään, eikä ketään?

Pitää myös koko yön puhelinta latauksessa vaikka akku olisi lähes täynnä?

Oven avatessaan ja kotiin tullessaan huutelee moikkaukset lemmikeille?

... Ja juttelee niille muutenkin, varsinkin ollessaan yksin kotona?

Myös aina kotiin saapuessaan vaihtaa ensimmäiseksi farkut pois jalasta?

Ei tykkää käydä talvella suihkussa kylmyyden takia?

... Muttei oikein jaksa saunoakkaan?

656
Fanittaa salaa Leevi and the Leavingsia ja muita vanhoja kotimaisia?

Löytäessään hyvän biisin, voi kuunnella sitä koko päivän putkeen repeatilla?

... Eikä välttämättä pidä siitä enää seuraavana päivänä?

Oppii lähestulkoon kaikki biisit (erityisesti suomalaiset) kahden kuuntelukerran jälkeen ulkoa?

Ei voi mennä katsomaan elokuvaa leffateatteriin ilman syömistä?

... ja ottaa aina kengät pois jaloista kun elokuva alkaa?

Ei saa koskaan aikaiseksi vastata sähköposteihin ajallaan?

Eikä hoida muutenkaan mitään virallisia asioita ennenkuin on pakko?

Aina meikatessaan katselee samalla netflixiä sivusilmällä?

 Ei halua koskaan juoda maitoa, ellei syö samalla jotain?

Eikä ole koskaan maistanut sushia?

Eikä edes kahvia?

Ei vain yksinkertaisesti tykkää oikein mistään leivästä, eikä syö sitä koskaan?

749 Säilyttää aina käteistä lompakossaan ja ahdistuu jos joutuu käyttämään kaiken mitä siellä on?

Vannoo aina säästävänsä rahaa, muttei säästä vaan tuhlaa kaiken ennen seuraavaa palkkaansa?

Ei ole koskaan edes maistanut tupakkaa?

Tykkää istua autossa tai bussissa pitkiä matkoja ja kuunnella musiikkia?

Aloittaa aina jotain uutta ja innostuu, mutta jättää kuitenkin kaiken kesken? Vaikka siivoaa vaatekaappia mutta kyllästyy ja heittää vaatteet vain takaisin? Tai aloittaa piirtämisen, muttei koskaan saa piirustusta valmiiksi?

Ei pelkää puhua tuntemattomille/ puolitutuille kasvotusten, mutta inhoa tuntemattomille soittamista?

Ahdistuu täydestä tekemättömyydestä ja haluaa aina että kaikki on suunniteltu etukäteen?

... Ahdistuu myös jos suunnitelmat menevät pieleen?

Ei ole koskaan elämänsä aikana torkuttanut herätyskelloa?

Ei halua herätä aikaisin, mutta voisi valvoa vaikka koko yön?

Eikä edes saa unta koskaan ennen puolta kahtatoista vaikka olisi kuinka väsynyt?

On luonnostaan iltavirkku?

Ei uskalla katsoa peiliin pimeässä/ hämärässä koska mieleen tulee vain Bloody Mary?

Googlettaa jokaisen pienenkin päänsäryn tai muun oireen ja luulee joka kerta sairastavansa syöpää tai jotakin muuta yhtä älytöntä?

mustavalko
Pelkää hämähäkkejä niin paljon, että sellaisen nähdessään vain jähmettyy paikalleen, eikä uskalla koskea siihen edes siirtääkseen sitä ulos?

Inhoaa väärinpäin olevia vaatteita ja niiden kääntämistä, ja riisuukin kaiken siksi aina oikeinpäin vain tulevaa pukemista ajatellen?

Potee huonoa omatuntoa jos ei edes käy ulkona kauniina päivänä?

Juhlimaan lähdessään meikkaa ja laittaa hiukset hitaasti pitkän kaavan mukaan samalla Netflixiä katsellen ja musiikkia kuunnellen?

Luki koulussa monta vuotta Saksaa, muttei osaa enää lausettakaan?

Pitää matkustelusta, mutta kaipaa aina kuitenkin kotiin jo reissuunlähtöpäivänä?

Näyttää ja vaikuttaa muiden mielestä useita vuosia nuoremmalta kuin onkaan?

Ahdistuu välivuodesta ja siitä ettei ole suunnitelmia?

... Ja siitä että muut menevät kouluun?

On suunnitellut elämän kulkua "tarkasti" ja nimennyt tulevat lemmikkinsäkin jo aikoja sitten?

... Ja on päättänyt myös minkälaisen sisustuksen haluaa kotiinsa, vaikkei ole edes muuttamassa?
  Pitää läppärin web-kameran edessä sinitarraa/ teippiä, koska pelkää että joku katselee?

Shoppaillessaan kiinnittää aina ensin huomiota takkeihin ja ostaakin niitä eniten?

 Ei osaa elää hetkessä?

645Täsmäskö joku näistä suhun, vai oonko mä todellakin ainoa?

VIIMEAIKOJEN VAATEHANKINTOJA

Moi! Tässä tulis nyt se ostospostaus mistä puhuin. Tai no... sanotaanko että ensimmäinen osa siitä. Viime ostospostauksesta onkin jo kiitettävästi aikaa ja osa tässä näkyvistä hankinnoista on tehty jo edellisen esittelyn aikoihin. Monta uutta kivaa juttua ja vaatetta odottaa vielä vuoroonsa, mutten viittinyt tunkee kaikkia ostoksia tähän samaan syssyyn, tässäkin tuntuu olevan jo kamala määrä!!

Lempparina mainittakoon Hennesin lastenosastolta alerekistä löytynyt farkkutakki. Sitä oikeeta farkkutakkia olin ettiny jo ikuisuuden, mutta koska en kokenu tarvitsevani sitä mitenkään kuumeisesti, en halunnu maksaa siitä edes kahtakymppi. Kun tota sit sovitin, olin ihan myyty. Toi on tosi pehmeetä ja joustavaa matskua, ja sopii minkä kans vaan. Oonkin miettiny, miten oon ennen edes pärjänny ilman?? 

Oon myös ihan totaalisen ihastunu poolokauluksisiin toppeihin ja nimenomaan toppeihin. On sellaset neuleetkin kivoja, mut nää lyhythihaset on enemmän mun juttu! Noiden kyseisten Bikbokin löytöjen jälkeen, oon ostanu jo mutaman vastaavan laisen lisää muualta, mutta ne esittelen seuraavassa ostospostauksessa. Toi poolokaulus/ matalampi sellanen taitaakin olla mun tän hetken uus suosikkimalli vaatteissa. En mitään muita kaupassa kattelekkaan...

Mutta nyt, ostosten puoleen!
 014102041154146056016044136107008029050065011   
Kaikki hankinnat on ollu jo ahkerassa käytössä Niken suihkusandaaleja lukuunottamatta, mutta pääsi nekin tänään ekaa kertaa jalkaan, kun oli pitkästä aikaa rantakelit! Pantaa on pidetty kesähäissä ja Rosheruneja töissä, toppeja neuleiden kavereina ja aurinkolaseja harvakseltaan. Tykkään kaikista hankinnoista ihan superisti!

En voi muuten kun suositella noita Bikbokin rentoja housuja. Mulla oli jo aikasemmin alkukeväästä ostettuna noi tummat, mutta nytkun kyseisiä housuja tuli uudelleen myyntiin, oli pakko napata uudet tummanharmaat ja vaaleetkin mukaan! Noi on ihan täydellisiä housuja esimerkiks töihin. Just sellaset tyylikkäät kollarit, mutta tiukemmat ja menee ihan loistavasti vaikka korkkarienkin kanssa! Käytänkin noita melkeen enemmän kun farkkuja nykyään, heh.

Mitä te tykkäätte ostoksista, löytykö omia lemppareita?