Ajatuksia vuodesta 2015

Nyt uusi vuosi on juhlittu ja vaihtunut, kalenterista käännetty esiin 365 tyhjää sivua, joita täyttää uusilla muistoilla ja mahtavilla hetkillä. Uudet lupaukset on tehty ja tavoitteet tulevalle vuodelle laadittu. Siks mä halusinkin tulla avaan teille vähän mun suunnitelmia ja fiiliksiä tästä tulevasta vuodesta! Viimeks tällänen pohdiskelevampi ja mun ajatusmaailmaa enemmän avaava teksti oli teidän mieleen, joten ehkä nyt on taas aika kokeilla samaa!

Collage1 Kenellekkään mun blogia tai instagramia aktiivisemmin seurailevalle tuskin on jääny epäselväks mikä asia vavisutti mun maailmaa heti tähän vuoden alkuun. Jos joku ei kuitenkaan jostain syystä tiedä, kyseessä on Aleksin kauan pelätty ja kauhulla odotettu armeija. Se on myös syy mun tammikuun alun hiljaisuuteen... Nysvättiin ensimmäiset neljä päivää tammikuusta vaan tiiviisti yhdessä, vähänniinkun "varastoon", joten blogi ei käyny mun pienessä mielessäkään. Eilen kuitenkin tää päivä koitti, haluttiin tai ei. Yhden aikaan mä sen saatoin porteille ja siitä asti olen ollut nyt yksin (dramaattista)!

En rupee tähän nyt sen enempää vuodattamaan (sitä varten mulla on ihanat kaverit jotka mua kuuntelee ja ymmärtää jopa etten tuu elokuviin koska haluan illalla puhua puhelimessa, kiitos siitä), mutta kerrottakoon, että en suhtautunu tähän armeijajuttuun kovinkaan ilosella mielellä. Vaikka odotin joulua, odotin uutta vuotta, en kuitenkaan osannu nauttia mistään näistä asioista kun takaraivossa pyöri ajatus inttiajan lähestymisestä. Tuntu vaan niin oudolta ja mahdottomalta että se toinen ei ookkaan enää siinä vieressä joka yö, ei vastaa puheluihin eikä laitakkaan viestiä pitkin päivää. Olo on vähän hukassa ja tuntuu, etten oo edes sisäistäny tätä inttiä vielä. Jotenkin ajattelen että "se tulee kohta takas, tää on vaan ohi menevä juttu", vaikka todellisuudessa se on vähintään puol vuotta tätä samaa... 

Tällä hetkellä olo on rauhallinen. Itkut itkettiin eilen ja ajatukseen alkaa jo tottumaan. Ootan silti lauantain vierailupäivää kun kuuta nousevaa. Enää kolme kokonaista päivää, se on jo jotain! Sitäkin enemmän odotan ensimmäisiä viikonloppulomia ja musta tuntuu, etten halua edes suunnitella sille viikonlopulle yhen yhtä menoa tai juttua. Sillon aion vaan olla.

Koen kuitenkin, että tästä armeija-ajasta on meille molemmille monin puolin hyötyä kaiken kamaluuden lisäks. Oon muunmuassa ehtinyt keksiä itelleni kaikenlaista hommaa ja voin antaa aikaa ihan vaan mulle. Me tullaan varmaan itsenäistyyn aika paljon, eikä toisesta erossa oleminen ookkaan ehkä niin kamalaa enää myöhemmin. Mun tulee myös keskityttyä omiin asioihini ihan täysillä, esimerkiks kouluun.

kulti Kaiken tän innoittamana oonkin tehny itelleni muutamia tavotteita vuodelle 2015. Mulla oli ensin mielessä ostaa salikortti, mutta luovuin tästä ajatuksesta sen kalliin hinnan takia. Sen sijaan päätinkin alkaa vähintään kaks kertaa viikossa lenkkeileen ja tekeen kahvakuulatreeniä kotona, sekä parantaan venyvyyttäni. Tän lisäks mulla on normaalisti treenitkin, joten mun viikkosuunnitelma urheilun osalta alkaa näyttää aika hyvältä! Oon ilonen jos saan tohon hommaan taas kunnon otteen, kun aikaakin on enemmän!

Toinen tavote on alkaa ajaan ajokorttia (kyllä taas). En oo ollu auton ratin takana melkein kahteen kuukauteen järkyttävien kiireiden ja muiden erinäisten syitten takia, joten iskän kanssa tehtiinkin sopimus että koitetaan hoitaa mulle kortti tähän kahen - kolmen kuukauden sisään! Aikasemminkin toki ois kiva, jos kaikki vaan onnistuu. Teoriaakin pyrin lukeen lähes joka päivä aina kotona ollessa. Ehkä mäkin vielä joskus saan ajaa autoo, haha.

Kolmas tavote on varata taas kirppispöytä ja päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta ja vaatteista, joita on kertyny tässä aikojen saatossa vähän liikaakin. Jatkossa pyrin myös välttään turhien ostosten tekemistä ja yritän ostaa mahollisimman käytännöllisiä vaatteita, joita on helppo yhdistellä mihin tahansa. On niin rasittavaa kun joku paita sopii vaan niitten tiettyjen housujen tai sen tietyn neuleen kanssa. Onks kellään sama?  

Neljäs tavote tälle vuodelle on säästää rahaa niin tilille kun mun ja Allun yhteiseen säästöpurkkiin, jossa tällä hetkellä on jo melkein 200 euroa, jee! Yritän vähän saada rahaa kasaan yhteistä tulevaisuutta ja muutenkin tulevaa varten ja muuttaa vähän rahankäyttötapojani. Tää on varmasti pitkä projekti, mut niinhän se sanontakin menee "hitaasti mutta varmasti."

Tavoitteita näin muutenkin on tosi paljon, mutta vähän yleisemmällä tasolla. Yritän esimerkiks nauttia tästä inttiajasta ja oppia olemaan yksin. Se ei ennen seurusteluakaan ollu mitenkään mun vahvuus, joten tää armeija on hyvä aika kehittää tätä asiaa! Yritän myös ottaa niin sanotusti muutenkin ilon irti tästä puolesta vuodesta tai kenties vuodesta. Aion nähä enemmän kavereita ja ajatella et on tääkin omalla tavallaan hyvä kokemus, joka on ainutkertanen!

Collage2 Joten vaikka ensin ajattelin että tästä vuodesta tulee mun elämäni kamalin, en aio ajatella niin enää. Mä haluan ja aion tehdä tästä vuodesta nimenomaan kaikkein parhaimman ja ikimuistosimman. Teen tästä sellasen vuoden mikä hymyilyttää mua vielä vuosienkin päästä! Palataan kuitenkin vielä kerran vuoteen 2014 vuosipostauksen muodossa lähipäivinä, ja sitten keskitytään vaan ja ainoastaan tulevaan!

9 kommenttia:

  1. Mun mies oli aikanaan intissä vuoden verran. Olihan se aluksi tosi outoa ja mua itketti. Oltiin niin tiivisti totuttu olemaan yhdessä, kun oltiin jo ehditty saman katon alle muuttaa. Mutta siihen rytmiin tottuu yllättävän nopeasti ja ne jälleen näkemiset on vain niin ihania! :) Intti vahvisti meidän suhdetta. Kun on erossa, on enemmän tilaa ajatella suhdettakin. Ja me ainakin rakastuttiin toisiimme vain enemmän, kun huomasi miten kovasti toista aina kaipasi. Nykyään me ollaan naimisissa :)

    Tsemppiä sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana kuulla että teijän suhde vaan vahvistu ja parani! Toi saa ehdottomasti jaksamaan ja uskomaan hyvää, kun lukee tälläsiä tarinoita! Kiitos ihanasta kommentista ja kaikkee hyvää tulevaan! :-) ♥

      Poista
  2. ihana kuulla toistenkin ajatuksia intistä, omakin poikaystävä sinne lähti ja meinasi koko vuoden olla.. ei auta kuin hyväksyä faktat ja yrittää keksiä itselleen tekemistä ettei sitä kerkisi niin paljon vatvomaan! mahtava asenne sulla tuossa lopussa kun sanoit että aiot tehdä tästä vuodesta kaikkein parhaimman! tsemppiä :-)

    VastaaPoista
  3. Mikä sun instagram on? :)

    VastaaPoista
  4. Ääää ihana postaus, paljon tärkeitä ajatuksii ja mun tekis mieli vaan laittaa sulle tsemppisydämii (tässä: <3<3<3<333) ja toivottaa viel oikein hyvää uutta vuotta: sä pärjäät kyllä ja kun vaan pidät ittes "kiireisenä" niin ei tuu jäätyy sängyn nurkkaan miettiin surullisii juttuja!:-)

    VastaaPoista
  5. You have such a gooorgeous hair color! :)

    www.dodolce.com

    VastaaPoista
  6. Voi että!! Ihana lueskella jonkun toisenkin typyn inttileskiloruja. Itse oon nimittäin täysin samassa tilanteessa.. Kai tähän pikkuhiljaa alkaa tottumaan tai ainakin on pakko vaikkei haluttaiskaan, mutta kaikista mieltä ahdistavinta on ehkä se, että kun aiemmin viestin laitettuaan siihen on saanut lähes heti vastauksen, mutta nyt vastausta saa odotella tuntia, toista, jos kolmattakin. Onhan tää erossa olo ihan hirveetä, mutta odotus palkitaan! We will survive <3

    Jos haluat, niin lue mun postaus täältä: http://oliviamyllyla.blogspot.fi/2015/01/lahes-onnellinen-alku-vuodelle-15.html#comment-form
    Löysin sun blogin fb bloggaajat ryhmästä ja tästähän koitui oikeen mukava blogi lueskeltavasti! ;-)

    VastaaPoista
  7. Hei mul on vähä sama juttu salikortin kanssa! Haluisitko jakaa joskus sun kahvakuulatreeniä?

    VastaaPoista
  8. Me pärjätään vera yhdessä!;)♡

    VastaaPoista